Imperialististen kielten yksinkertaistumismekanismin kuvaus tekee tästä lukemisen väärtin
4 stars
Populaari tietokirja, jonka ydinsanomana on se, että kielissä on normaalia juuri kaikki se, mitä etenkin länsimaissa pidetään epänormaalina, vähempiarvoisena tai paheksuttavana: kielet rönsyilevät hallitsemattomasti, ovat sotkuisia, tarpeettoman monimutkaisia, suullisia eivätkä kirjoitettuja ja keskenään kaikin tavoin sekoittuneita. Yksi kantava teema on myös se, että morfologialtaan yksinkertaisimpia (joskus suorastaan palikkamaisia) ovat nimenomaan ne kielet, joita suuret määrät aikuisia ovat joutuneet oppimaan oloissa, joissa kielenoppiminen ei ole pääosassa — toisin sanoen imperialistiset kielet — ja sukupolvien mittaan näiden aikuisten oppijoiden vajavaisesti oppimat rakenteet siirtyvät lapsille ja yleistyvät koko populaatiossa. Populaarien kielikirjojen ikiaikaisen perinteen mukaisesti tässäkin kirjassa on paikoin ärsyttävää sensationalismia, raflaavuutta ja ontuvaa angloyleisölle suunnattua huumoria.