Että hän muistaisi saman

Arvostan, että kerrankin kirjailija on saanut tarinaansa tiivitettyä vähän luettavampaan kokoon. Tästäkään tosin en ole varma, miten päähenkilön raskas kasvutarina ja hänen rakkautensa amerikkalaisen Ianin omat lapsuudentarinat toisiinsa liittyvät. Ehkä se kertoo jotain rakkauden tukevasta voimasta, mutten kyllä tuntenut kemiaa enkä tarkoitusta. Lopulta tästä oli vaikea saada myöskään merkitystä, teemaa tai sanomaa irti. Jonkun kauhean raskasta elämää on kuvailtu, ja se toimi - mutta lopetus tuntuu toiveikkaammalta kuin kirjan todellisuus ehkä ansaitsisi? Mutta toisaalta dtässä isän tunnustus vuosien jälkeen ehkä aloittaa paremman kierteen, ja se on sanoma mitä voin tukea. Virheidensä kohtaaminen, niiden hirveimpienkin, vapauttaa läheiset teeskentelystä ja he voivat viimein kohdata tunteensa.