Kerrostalo

Raflaavaa lähiökauhua siitä, mitä tapahtuu, kun ylikansallinen sijoitusyhtiö ostaa suomalaislähiön ja alkaa toteuttaa jotakin foucaulttilais-stanfordilaista ihmiskoetta. Ihmiskohtalot ovat toinen toistaan onnettomampia ja alamäki näyttää vääjäämättömältä, mutta mitä hittoa kaiken takana oikein on ja miksi? Kyllä minä tämän parissa viihdyin, tapahtumat ovat yhtä räävittömiä kuin kielenkäyttö ja erinäisiä viittauksia sinne tänne oli mukava tunnistaa. Kuismaa vahvimmillaan!

Olipas vetävä. Tavallaan tosiaan vähän hassua, että tätä luonnehditaan dystopiaksi. Tiettyjä dystopiakirjallisuuden piirteitä on, joo, mutta noin yleisesti ottaen taitaa kuitenkin olla vain tietyn kansanryhmän ihmisten elämää.

Tunnustan kuitenkin keskiluokkaisuuteni, enkä väitä tietäväni kirjan kuvaamasta lähiöelämästä sen vertaa, että voisin arvioida, missä määrin tämä on dramaattista liioittelua ja missä määrin todenmukaista kuvausta. Hitusen tuntuu heikoilla jäillä kävelemiseltä arvioiminen.

Arvokasta kuitenkin, että joku kirjoittaa kiinnostavan ja jännittävänkin kirjan, jossa kuvataan jotain muuta kuin keskiluokkaista tai yläluokkaista elämää. Kontrasti ennen tätä lukemaani Säädylliseen murhenäytelmään on melkoinen. Kuisma vaikuttaa kirjailijana sen verran taitavalta, että kehuja kerännyt Viides valtakunta pääsi lukulistalle välittömästi.