The Ghost Brigades

Possibly because it's the only one featuring an underdog, and actually - to an extent - addressing the incredibly White American Male viewpoint that pervades the series (as, in fact, it does a lot of Scalzi's writing). This book was interesting, but still ultimately centrist, and of course the premise of the series - which this book can't really help, being a sequal - is still kind of weird and nonsensical. I guess The Power of Colonialism is so great that it is an important goal in and of itself, not even because resources or population exploring or whatever else: all of these are explicitly mentioned as being unimportant. War for war's sake, colonialism for colonialism's sake. It's not even about expansion.

Again, though: this book was interesting and had a better perspective, so I can't complain all too much.

Very enjoyable sequel, would likely stand on its own very well. A very interesting expansion of the universe; looking forward to reading more. Also a quick read - started on one plane flight and finished before boarding for the return flight.

Mainion Old Man’s War -kirjan ensimmäinen jatko The Ghost Brigades kertoo siirtokuntien puolustusliiton pahamaineisesta aaveprikaatista, erikoisjoukoista, jotka on rakennettu kuolleiden ihmisten DNA:sta. Nämä supersotilaat kloonataan, kasvatetaan viikoissa aikuisen kokoisiksi, koulitaan muutamassa viikossa ja alle vuoden ikäisinä sotilailla on jo monta taistelua takanaan.

Tiedemies Charles Boutin, joka tietää ihmiskunnan sotilassalaisuuksia vähän liiankin kanssa, on loikannut muukalaisten puolelle. Petturi Boutin jätti jälkeensä kopion tietoisuudestaan, joka istutetaan yhden tällaisen supersotilaan aivoihin. Siirros näyttää epäonnistuvan, joten sotilas otetaan hyötykäyttöön — mutta entäs jos petturin tietoisuus nousee pintaan ja muistot palaavat?

Kirjassa on runsaasti futuristista toimintaa, mutta myös mielenkiintoisia ajatuksia. Millaiset moraalit voi olla kolmevuotiaalla supersotilaalla? Mikä tekee ihmisestä petturin? Millaista on kantaa toisen ihmisen muistoja? Scalzin tapaan kirja etenee toimivasti, viihdyttää ja mietityttää. Oivallinen teos, mutta Old Man’s Warista kannattaa aloittaa.

Kirjan alku on, muuten, aivan nerokas. (3.2.2011)