Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Vaihteeksi taas kirja Lapissa olleiden ja sotineiden saksalaissotilaiden jälkeensä jättämistä vaikutuksista. Tykkäsin kirjan rakenteesta, ja kerrontakin pääosin veti ihan hyvin. Mutta jänniä nämä kirjoissa trendaavat elementit. Vasta luin samana vuonna ilmestyneen Maritta Lintusen Stellan, jossa siinäkin lupaavan musiikkitaiteilijan ura tyrehtyi toisen maailmansodan aikana ja jossa vanha Bechsteinin flyygeli esittää osaa. Sattumaako?

Lyhyt ja kaunis. Ei suotta pitkitä tarinaa, vaan etenee ripeästi kohtauksesta toiseen ja mukavan minimalistisesti keskittyy olennaiseen. Tykkäsin.

Tarina isäänsä, kadonnutta saksalaista sotilasta, etsivästä perhostutkijasta on kauniisti kerrottu ja näillä näytöillä voisin Ahokummulta lukea jotain muutakin aivan mielelläni. Kertomuksessa soi musiikki ja perhoset ovat jotenkin mukavaa kuvitusta.

Viehättävä kirja.