msaari reviewed Pehmeät kudokset by Sanna Karlström
Review of 'Pehmeät kudokset' on 'Goodreads'
4 stars
Sanna Karlströmin palkittu kolmas runoteos Harry Harlow’n rakkauselämät tuli minulle vastaan alkuvuodesta kun luin läpi Tanssiva karhu -voittajia (arvioni kirjasta: Tässä on rakkaus, apina häkissä). Kokoelmasta jäi sen verran hyvä maku, että kun Karlströmiltä ilmestyi tänä vuonna uusi runokokoelma, se päätyi varauslistalleni.
Pehmeät kudokset on Päivi Puustisen tekemästä kannesta alkaen mielenkiintoinen teos. Se sukeltaa lapsuuteen, äitiin. ”Kun synnyin, vierähdin kuin kivi äitini sydämeltä.” Kokoelman sydämessä on äidin menettämisen kokemus, äidin kuolema. Siitä kirjoitetaan hellyydellä, lämmöllä ja kaipauksella.
Puhun sinulle, kun sinulla vielä on korva
kun pehmeät kudoksesi eivät vielä ole maatuneet
ja vesi virtaa lävitsesi kuin veri
ja läpi hiekan
joka antoi periksi arkunkantajan jalan alla.
Tämä on ihastuttavan vähäeleistä runoutta, jossa luonnon ja metsän kuvasto nivoutuu kuolemaan. Se antaa lohtua: elämä jatkuu osana luonnon kiertokulkua. ”Tässä on minun saumaton ruumiini, / päällystetty sammaleenvihreällä.” Toisaalta runoissa näkyy myös lapsi, seuraava sukupolvi.
Pehmeät kudokset on kaunis, herkkä kokoelma, joka sanoo …
Sanna Karlströmin palkittu kolmas runoteos Harry Harlow’n rakkauselämät tuli minulle vastaan alkuvuodesta kun luin läpi Tanssiva karhu -voittajia (arvioni kirjasta: Tässä on rakkaus, apina häkissä). Kokoelmasta jäi sen verran hyvä maku, että kun Karlströmiltä ilmestyi tänä vuonna uusi runokokoelma, se päätyi varauslistalleni.
Pehmeät kudokset on Päivi Puustisen tekemästä kannesta alkaen mielenkiintoinen teos. Se sukeltaa lapsuuteen, äitiin. ”Kun synnyin, vierähdin kuin kivi äitini sydämeltä.” Kokoelman sydämessä on äidin menettämisen kokemus, äidin kuolema. Siitä kirjoitetaan hellyydellä, lämmöllä ja kaipauksella.
Puhun sinulle, kun sinulla vielä on korva
kun pehmeät kudoksesi eivät vielä ole maatuneet
ja vesi virtaa lävitsesi kuin veri
ja läpi hiekan
joka antoi periksi arkunkantajan jalan alla.
Tämä on ihastuttavan vähäeleistä runoutta, jossa luonnon ja metsän kuvasto nivoutuu kuolemaan. Se antaa lohtua: elämä jatkuu osana luonnon kiertokulkua. ”Tässä on minun saumaton ruumiini, / päällystetty sammaleenvihreällä.” Toisaalta runoissa näkyy myös lapsi, seuraava sukupolvi.
Pehmeät kudokset on kaunis, herkkä kokoelma, joka sanoo vähällä paljon.