msaari reviewed Katseen maanosat by Pauli Hautala
Review of 'Katseen maanosat' on 'Goodreads'
4 stars
Pauli Hautala (s. 1984) on esikoisrunoilija, jonka kokoelman Katseen maanosat on julkaissut Poesia. Kirjassa on Olli-Pekka Tennilän kiehtova kansikuva ja se on esineenä miellyttävän vähäeleinen.
Runot sen sivuilla avautuvat proosamaisina, tasapalstaisina enimmäksen muutaman rivin mittaisina katkelmina. Poesian sivuilla teosta kuvaillaan ensyklopediseksi kollaasiksi ja aforistiseksi. Näihin kuvailuihin on helppo yhtyä; runoissa on usein jotain tietokirjamaista. Toisena juonteena on jatkuva lukijan puhutteleminen. Runot kuvailevat ulkoista maailmaa sekä sellaisenaan että lukijan kokemusmaailman kautta siivilöityvänä.
Brandenburgin taistelukentällä tuntematon välskäri hoiteli mikrobeja ruokkivia soturinhaavoja vihellellen, köynnöskasvi kasvatti kuusi uutta vartta kohtaan, josta kotipuutarhuri sen katkaisi. Muinainen merieliöstö syöksyi mustana öljynä poraustorniin, ja sinä jäit suolistobakteeriesi kanssa odottamaan vihiä uudesta, minkä tahansa värisestä kullasta.
Osa teksteistä on suoraa havaintojen kirjaamista ylös, osa on ensyklopedisempaa tietokirjallisempaa ilmaisua. Lukija sijoitetaan joihinkin teksteihin toimijaksi, kuten maratonjuoksutapahtumaa kuvaavassa tekstien sarjassa: runot kuvaavat juoksijajoukon hajoamista pienempiin osiin, tuulta värisyttämässä numerolappuja, elimistön hien valmistamisen prosessiin tarvitsemia ainesosia, tiemerkintöjen merkityksettömyyttä kun autot ovat …
Pauli Hautala (s. 1984) on esikoisrunoilija, jonka kokoelman Katseen maanosat on julkaissut Poesia. Kirjassa on Olli-Pekka Tennilän kiehtova kansikuva ja se on esineenä miellyttävän vähäeleinen.
Runot sen sivuilla avautuvat proosamaisina, tasapalstaisina enimmäksen muutaman rivin mittaisina katkelmina. Poesian sivuilla teosta kuvaillaan ensyklopediseksi kollaasiksi ja aforistiseksi. Näihin kuvailuihin on helppo yhtyä; runoissa on usein jotain tietokirjamaista. Toisena juonteena on jatkuva lukijan puhutteleminen. Runot kuvailevat ulkoista maailmaa sekä sellaisenaan että lukijan kokemusmaailman kautta siivilöityvänä.
Brandenburgin taistelukentällä tuntematon välskäri hoiteli mikrobeja ruokkivia soturinhaavoja vihellellen, köynnöskasvi kasvatti kuusi uutta vartta kohtaan, josta kotipuutarhuri sen katkaisi. Muinainen merieliöstö syöksyi mustana öljynä poraustorniin, ja sinä jäit suolistobakteeriesi kanssa odottamaan vihiä uudesta, minkä tahansa värisestä kullasta.
Osa teksteistä on suoraa havaintojen kirjaamista ylös, osa on ensyklopedisempaa tietokirjallisempaa ilmaisua. Lukija sijoitetaan joihinkin teksteihin toimijaksi, kuten maratonjuoksutapahtumaa kuvaavassa tekstien sarjassa: runot kuvaavat juoksijajoukon hajoamista pienempiin osiin, tuulta värisyttämässä numerolappuja, elimistön hien valmistamisen prosessiin tarvitsemia ainesosia, tiemerkintöjen merkityksettömyyttä kun autot ovat poissa. Ensimmäinen runo sijoittaa lukijan varovasti juoksijoiden joukkoon: ”Ajatustesi pitäisi nyt pysyä tiessä, sen asfaltinharmaassa pinnassa.”
Katseen maanosat tasapainottelee kaupungin ja luonnon välimaastossa. Kuvasto on enimmäkseen urbaania, mutta luonto puskee aina jostain halkeamasta: ”Uppiniskaista ruohoa pakkasessa haljenneen laatan raosta.” Jonkinasteista luontokuvastoa löytyy lähes jokaisesta tekstistä. Huomio voi olla pienissäkin asioissa: juuri esiin puskevassa ruohossa, muurahaisissa. Tämä on jotenkin aika täsmällistä, ehkä vähän vakavaa, mietityttävää runoutta; ei leikkisää, kielen rajoja kokeilevaa tai villiä. Kokonaisuus on joka tapauksessa mielenkiintoinen.
Jokainen ulkoinen ja sisäinen yksityiskohta on sekä maailmasta erillinen että osa sitä.