Les Dieux eux-mêmes

Tieteilijät ovat löytäneet mahtavan tavan tuottaa ilmaista energiaa rinnakkaisuniversumin avulla. Rinnnakkaismaailman asukkaat tuntuvat oikein tarjoavan sitä. Valitettavasti hommassa tuntuu olevan vakavia jopa eksistentiaalisia riskejä, joita ei haluta ottaa vakavasti.

Tarinassa oli "hauskoja" rinnastuksia nykyajassakin tutulle don't look up -mentaliteetille. Hyödyllisistä mutta tuhoavista asioista ei haluta luopua. Rinnakkaisuniversumilaisten esittely ja näkökulma oli mielenkiintoinen mutta jäi puolitiehen. Liikaa tiedeukkojen tylsää papatusta tai ihan jonninjoutavaa ja mitenkään tarinaa eteenpäin viemätöntä selittelyä. Kaikkein kauhein osuus oli tietysti kuussa asuvien ihmisten kuvaus nakuiluineen. Kaksi naispuolista päähahmoa ja heidän älynsä kuvattiin jotenkin hyvin erikoisiksi ja erityisiksi muiden joukossa.

I read this book in the 1970s when it was published in Finnish, and I was maybe 13 years old. Now somebody mentioned it on Mastodon and I decided to read it again, in English.

It contains many good ideas, a lot of which apply well to world politics today. Like the idea that problems can be easily solved by pretending they don't exist. But the depiction of women is definitely not from this century. Even female (?) aliens are less intelligent, but have more empathy than the less female aliens. The naked women on the Moon with I still remember from the 1970s.