User Profile

Maameren tarinoita en nuorena lukenut, jostain ihan eri yhteydestä bongasin Holvihaudat ja päätin lukea. Oikeana päivänä syntynyt pikkutyttö saa jatkaa papitarten jälleensyntymisen linjaa ja hänet vihitään vartioimaan pimeitä käytäviä ja holveja maan alla. Missä ei ketään saisi olla, löytyy mies, jonka oikeastaan pitäisi menettää henkensä, mutta Tenar säästää hänet.

Pimeiden, kosteiden käytävien tunnelma välittyi hyvin. Perinne painaa, pääseekö siitä irti?

Ihmiskunta on sodassa Valloittajien kanssa. Eri paikkoihin tehdään sabotaaseja ja hyökkäyksiä. Vieraalla kielellä, jota kutsutaan Babel-17:ksi, lähetetyt viestit liittyvät jotenkin hyökkäyksiin. Runoilija ja kapteeni Rydra Wong on opiskellut kieltä ja ymmärtää sen antavan puhujalleen erityisiä ajattelun voimia. Hän saa selville missä seuraavat hyökkäykset tulevat tapahtumaan ja lähtee pelastamaan mitä pelastettavissa on.

Taisin kuulla tästä kirjasta Embassytownin liittyen: ehkä, tai selvästikin, sen innoittajana. Kieli muovaa ajattelua, molemmat kirjat kuvaavat sitä (samoin kuin Arrival).

Kirjassa on hauskoja ideoita kuten että avaruusaluksen miehistöön täytyy kuulua aistijoita, jotka ovat ruumiittomia kuolleita. Normaalisti niiden kanssa täytyy puhua eräänlaisella puhelimella, koska ihminen ei pysty muistamaan mitä ruumiittomat sanovat. Rydra on opetellut toistamaan niiden sanat itselleen baskiksi ja muistaa ne lauseet.

Suomikin mainittu.

Päähenkilö on kemisti totalitaristisen Valtion eräässä Kemiakaupungissa, jossa ei juuri maanpinnalla käydä ja kaikilla on paikkansa ja tarkoituksensa. Hän elää vaimonsa Lindan ja niiden lasten kanssa, joita ei ole vielä lähetetty lastenleirille. Hän on kehittänyt ruiskeen, kallokaiinin, joka saa paljastamaan syvimmät ajatuksensa. Hän testailee sitä koehenkilöihin pomonsa kanssa, tosin epäilee että vaimo on salaa ihastunut tähän pomoon. Pomolla on myös vähän erikoisia ajatuksia. Kallokaiini otetaan laajaan kuulustelukäyttöön ja seuraukset ovat yllättävät.

Yksi harvoista ruotsinkielisistä scifikirjoista joita olen löytänyt. Suomennos oli tuore ja kertomus muutenkin, vaikka nyt vähän vanhanaikaisesti kerrottu, kuitenkin kiinnostava. Dystopiaklassikko.

Kaoottinen ja tuhoisa perhe lähtee hakemaan alisiin kadonnutta jäsentä takaisin. Heidän täytyy osallistua voittoisasti koitoksiin, eivätkä kalman majat eivät ole sen jälkeen entisensä.

Humoristinen ja rönsyävä seikkailu, rakkauskertomuskin, mutta enimmäkseen seurataan miten luut kolisevat ja sieniteetä kuluu.

Tämä tupsahti varausjonosta vaikken muistanut mitä olin varannut ja luulin joksikin tähtitieteen tietokirjaksi. Olikin hersyvä, ei helppo. Maailmaan on tullut jokin Ské, joka saa androidit elämään. Ihmiset elävät uppoutuneena virtuaalitodellisuus Sykkeeseen. Lapset eivät enää osaa puhuakaan. Helsingin reunamilla on pimeys ilman yhteyttä, jonne ei pääse, se näyttää mereltä. Vaikea selittää. Filosofiaa. Tykkäsin tosi paljon.

Solaris-planeettaa kiertävälle tutkimusasemalle saapuu uusi tutkija Kris Kelvin. Asema on hänen yllätyksekseen melkein tyhjä, siellä on vain kaksi puolihullua tutkijaa ja kolmas on tehnyt itsemurhan. Muista ei saa oikein mitään tietoa irti, outoja vihjauksia vain. Sitten Kelvinkin saa luokseen "vieraan", entisen puolisonsa Hareyn, jonka pitäisi olla kuollut, mutta siinä hän on, tietämättä miten on tullut ja miksi hän ei voi olla hetkeäkään erossa Kelvinistä. Planeetta, jota peittää outo, valtava elävä meri, leikkii ihmismielillä, ja tutkijat yrittävät ymmärtää mistä on kyse, mutta kuinka he voisivat ymmärtää vierasta älyä kun eivät ymmärrä toisiaankaan...

Tässä tarinassa on ainakin tarpeeksi erikoinen avaruusolento ja sivukaupalla kuvailuja planeetan meren luomista muodoista.

Tutkija ja neuvottelija Marghe Taishan laskeutuu Jeep-planeetalle, jossa on yksinäinen Yhtiön turvallisuustukikohta ja paikallisia asukkaita, ihmisiä, jotka ovat selvinneet siellä vuosisatoja. Kaikki naisia, koska planeettaa vaivaa virus, joka tappaa kaikki miehet ja osan naisistakin. Marghe haluaa selvittää paikallisten alkuperän ja miten ihmeessä he ovat oppineet lisääntymään ilman miehiä. Marghen tutkimusretkellä sattuu eräitä muuttujia ja se venähtää. Asioita selviää, mutta hintana on muutos, joka koskee kaikkia.

Marghen tarina vei mukanaan mannerta ristiin rastiin eri kansojen ja tapojen pariin. Kiehtova kertomus.

Ihonhoitospesialisti Momo asuu merenalaisessa kaupungissa, jollaisiin ihmiskunta on paennut kärventävää uv-säteilyä. Hän on menestynyt mutta menneisyydessä kummittelee iso leikkaus ja vieraantuminen äidistä. Sitten äiti ottaa yhteyttä ja haluaa tavata. Miksi vasta nyt, 20v jälkeen?

Kirja oli kirjoitettu jotenkin lapsenomaisella tyylilajilla eikä siinä käytetty juuri dialogia, vaan kaikki oli Momon omaa ajattelua ja muistelua. Kirjan nimen mukaiset kalvot toistuvat juonessa ja maailmassa monella tavalla. Nopealukuinen.

Radchaai-maailmaan sijoittuva tarina, jossa yhtenä päähenkilönä on Presger-kääntäjä tai oikeastaan sellaiseksi suunniteltu nuorukainen Qven. Muissa pääosissa Reet, vauvana löydetty ihminen, joka ei oikein tunne kuuluvansa mihinkään, ja Enae, vanhan sukulaisen perinnönjaossa perinnöttömäksi jäänyt ihminen, jolle annetaan tärkeä mutta mahdoton tehtävä jäljittää parisataa vuotta sitten kadonnut tyyppi.

Tarinat tietysti kohtaavat, vaikeita päätöksiä pitää tehdä ja maailmankaikkeuden kudoksetkin nitisevät. Suuria kysymyksiä ihmisyydestä ja perheestä ja identiteetistä.

Oli hauska päästä kääntäjien maailmaan, jota vain vilautettiin Ancillary-trilogiassa. Tykkäsin.

Osuuskumman pieni kuuden novellin kokoelma. Jälkisanoista päätellen Ruotsin scifijulkaisut eivät määrällä häikäise. Näistäkään novelleista en kaikkia edes oikein scifinä pitänyt. Viimeinen, vieraan planeetan asuttajista kertova oli mielestäni muuten paras vaikkei ehkä omaperäisin.

Fasistinen Mandaatti lähettää epäsopivia yksilöitä rangaistussiirtokuntiin eksoplaneetoille. Päähenkilö, virallisesta totuudesta hairahtunut professori Arton Daghdev, pömähtää halvan kuljetusaluksen mukana Kiln-planeetan pinnalle. Työleiri on tiukasti eristetty ympäröivästä luonnosta, joka kuhisee vaarallista elämää ja piilottelee muinaisia raunioita. Kumpi voittaa lopulta, Mandaatti vai Kiln?

Kronologisesti kerrottu seikkailu ja mysteeri, joka imaisi mukanaan. Hauskaa kieltä.

Biohakkeriyhteisö Varjomi vs jättiyritys Aspis terveyttä levittävine siruineen. Inara, jolla on kasvain nimeltä Möhköfantti.

Bioteknologista tykitystä, joka ei ihan vetänyt mukaansa. Kaikki jäi vähän pinnalliseksi ja huitaistuksi. Tarina tulee jatkumaan, mutta taidan itse jättää sen tähän.

Palkittu kirjailija murhataan. Murhaaja paljastuu tutkinnan alkumetreillä, mutta motiivia selvitelläänkin kirjan loppusivuille saakka.

Sairaslomapäivään sopiva helppolukuinen murhamysteeri. Pelkäsin vähän kun kirja alkoi henkilölistauksella, mutta kyllä heistä pysyi muutenkin kartalla. Kirja kerrotaan kahden päähenkilön näkökulmista ja totuus on kuin liukas saippuapala.

Tuhoutuneen kaupungin laidalla Yhtiö on rakentanut bioteknologisia asioita ja jossa riehuu ja raastaa jättimäinen karhu Mord. Päähenkilö Rachel löytää keräilyretkellään Mordin turkista oudon klöntin, vähän kuin merivuokon, jolle hän antaa nimeksi Borne. Borne kasvaa ja kehittyy eikä Rachel halua luopua siitä kumppaninsa Wickin vastustuksesta huolimatta. Mutta mikä Borne oikein on ja mistä se on tullut, ja mikä siitä kasvaa?

Luin tätä kirjaa ennen Dead Astronauts -kirjan, jossa on saman maailman yksityiskohtia, mutta Borne on selväjärkisempi kertomus

Erikoisagentti Thursday Next on ensimmäisen tarinan myötä julkkis. Sitten hän saa tietää ajassa hyppivältä isältään että maailma loppuu pian ja hänen pitää estää se. Pieniä kompastuskiviä matkalla tuottavat että mm hänen aviomiehensä on pyyhitty ajasta ja hänen pitäisi oppia hyppimään kirjoissa palauttaakseen puoliso, ja vuokraisäntä perii vuokraa ja ei ole rahaa ja pitää tienata se keikalla vampyyrinmetsästäjäagentin apurina, jne.

Tämmöistä hengästyttävää pomppuilua koko kirja, brittihuumorilla