User Profile

Käärme-niminen nainen on parantaja, joka käyttää työssään apunaan kolmea jalostettua käärmettä. Ne voivat valmistaa myrkkyrauhasissaan erilaisia lääkkeitä. Kolmas käärmeistä, pikkuinen ja vaaraton unikäärme Ruoho, kuitenkin tapetaan, kun Käärme jättää sen potilaan unta vahtimaan. Käärme ei voi jatkaa parantajana ilman uutta unikäärmettä, mutta kukaan ei oikein osaa tehdä unikäärmeitä, eikä niitä saada lisääntymään laboratorioissa. Hän lähtee matkaan vähän toivottoman idean perässä, tapaa monenlaisia ihmisiä. Hän auttaa muita, joutuu vaikeuksiin ja häntä autetaan.

Rauhallisesti kerrottu mutta ihan jännittäväkin tarina. Päähenkilö kulkee poninsa Viirun ja laukussa kuljetettavien käärmeidensä kanssa paikasta toiseen. Sijoittuu ilmeisesti Maan tulevaisuuteen, jossa ydinsota on käyty ja tietyt paikat ovat radioaktiivisia. Maanulkoisistakin puhutaan, lienevätkö alieneita vai Maan ulkoisien siirtokuntien asukkaita. Henkilöt ovat ihmisiä kaupungista ja aavikolta, luonnonvoimien ja toistensa armoilla.

Siinä missä ensimmäinen osa (jonka tapahtumat olin jo unohtanut) kertoi useiden sukupolvien tarinan Pax-planeetan siirtokunnassa, tämän kirjan tarina kuvaa kuinka Maasta lähetetään uusi porukka Paxiin ja mitä konflikteja se synnyttää. Melko leppoisaa jännärin tynkää, lukuunottamatta jotenkin suhteetonta julmuutta mitä Maassa oli tapahtunut. Pax-planeetta on kyllä kiehtova älykkäine kasveineen.

Tähtienvälisiä avaruusaluksia ohjaa yleensä virheetön tekoäly eikä ihmisvarakapteenin tarvi tehdä mitään. Paitsi kun Shell herää matkaunesta, ihmiskuljetusaluksen tekoäly on pöljiintynyt ja kymmeniä ihmisiä tapettu. Mitä on tapahtunut?

Tarinaa kerrottiin eri näkökulmista ja takaumien kautta. Kirja oli ihan kiva mysteeri, mutta mielestäni tarinanaineksia oli aika paljon eivätkä ne oikein liuenneet soppaan.

Keinoihminen QED herää hylätyllä rautatieasemalla ihmisen kanssa eikä muista mitään, varsinkaan erästä asiaa jonka ajattelu aiheuttaa kipua. Ihminen painostaa robottia muistamaan itse. Vähitellen aukeaa taustatarina tietämisen nelikentän kautta: mitä tietää tietävänsä, mitä ei tiedä ja tietää ettei tiedä, jne.

Kirjassa pohditaan tietoisuutta, yhteyttä muihin, historiaa ja unohtamista, tekoälyn oikeuksia, ihmisen tyhmyyttä.

Mielestäni hienosti kuviteltu millainen keinotekoinen tietoisuus voisi olla.