User Profile

Teinityttö saa kutsumuksen lähteä suolaa hakemaan ja myymään, mikä on ollut kansan poikien ja miesten perinteinen juttu. Matkalla hän oppii itsestään uusia asioita joita tiukassa paikassa hyödynnetään. Lopussa luodaan silta sarjan seuraavaan kirjaan.

Tämä ei erityisesti napannut mutta olipa ainakin lyhyt kirja.

Viisi miestä törmäävät raketillaan planeetan pintaan, uppoavat kukkulaan ja yrittävät pelastautua. Samalla kun moottoria korjataan he tekevät tutkimusretkiä outoon maisemaan ja kohtaavat planeetan asukkaitakin.

Kirjailija kuvaa planeetan maisemia ja rakennelmia niin pitkin ja koukeroisin lausein, etten saanut mitään tolkkua mitä siellä on. Kaikenlaista todella outoa ja käsittämätöntä, hieman Lovecraft-tyyliinkin välillä. Tämä olisi ollut helpompi nähdä elokuvana kuin lukea tekstinä.

Varasin kirjan kun olin kuunnellut tekijän haastattelun, ja kai kirjaa oli kehuttukin, vaikutti kiinnostavalta. Kun kirja saapui luettavaksi, epäilin ensin tokko jaksan lukea vuoteen 1938 ja pienelle eteläpohjalaiselle paikkakunnalle sijoittuvaa kirjaa jostain rikosvyyhdestä, jossa puoli kylää oli syytettynä. Olinpa väärässä. Tämä oli pitkästä aikaa sellainen kirja, jonka luin melkein yhdeltä istumalta, mitä nyt vähän piti nukkua ja tehdä töitä välissä. Tarinassa oli koukuttavaa mysteeriä, eloisia hyvin kuvattuja henkilöhahmoja, pikkukylän sisäänlämpiävää mutta myös toinen toisiaan tukevaa elämää, kipeitä koskettavia tapahtumia ja tunteita. Monen monta tarinaa, jotka aukeavat kehyskertomuksena toimivan rikoskertomuksen sisältä. Päähenkilölle on tapahtunut ja tapahtuu jotain, jonka haluaa malttamattomasti saada selville.

Kiitos kirjailijalle upeasta kirjasta, joka jää mieleen häilymään.

Hurjaa menoa vaaleana pikkujunnuna Libyassa ja Syyriassa. Mainioita havaintoja lapsen näkökulmasta. Symppasin perheen äitiä.