User Profile

Keinoihminen QED herää hylätyllä rautatieasemalla ihmisen kanssa eikä muista mitään, varsinkaan erästä asiaa jonka ajattelu aiheuttaa kipua. Ihminen painostaa robottia muistamaan itse. Vähitellen aukeaa taustatarina tietämisen nelikentän kautta: mitä tietää tietävänsä, mitä ei tiedä ja tietää ettei tiedä, jne.

Kirjassa pohditaan tietoisuutta, yhteyttä muihin, historiaa ja unohtamista, tekoälyn oikeuksia, ihmisen tyhmyyttä.

Mielestäni hienosti kuviteltu millainen keinotekoinen tietoisuus voisi olla.

Ikirouta sulaa ja jäästä paljastuu virus, joka muuntaa sisäelimiä toisiksi elimiksi. Alkaa pandemian ja kuolemabisneksen aika.

Kirja koostuu ikäänkuin toisiinsa liittyvistä novelleista, jotka ovat melko sydäntäsärkeviä. Virukseen sairastuvat ensiksi vain lapset, ja jotkut lähetetään ennen luonnollista loppua huvipuistoon ja vuoristorataan, jonka tiukat kurvit aiheuttavat nopeamman ja tuskattomamman lopun. Ym.

Pelkäsin että tämä on nyt koko kirja vain pandemiasynkistelyä, mutta loppua kohti teemaksi nousi uuden alun löytäminen ja parempi tulevaisuus.

Hienosti kirjoitettu ja pohdiskeleva.

Nuori mies pestautuu puolivahingossa ja isäänsä vastaan kapinoiden liikkuvaan jalkaväkeen yhteiskunnassa, jossa vain armeijan suorittaneet saavat äänestää. Kirja kuvaa Ricon koulutusta ja opiskelua ja vähän taisteluakin ötököitä vastaan, mutta varsinainen seikkailukirja tämä ei ole. Enemmänkin sota- ja yhteiskuntapohdintaa, ja tietty rohkeiden taistelijoiden ja joukon yhtenäisyyden ylistystä.

Kirjassa oli jo taisteluhaarniskat ja pudotukset kapselissa planeetalle.

Kerrontatyyli oli hauska ja humoristinen, itseironinenkin.

Vähän tylsä omaan makuun, mutta tulipa luettua klassikkona.