Mitä wicca on?

Noituutta harrastetaan vieläkin Suomessa! Mutta kirjan mukaan ne ovat luonnon tasapainoa palvovia, kuun vaihteita seuraavia jumalan- ja jumalatarpalvojia, jotka tekevät jotain rituaaleja piireissään ja meditoivat luonnosta tai jotain. Vähemmän yllättäen naiset ovat yliedustettuina wiccan harrastajina.

Kirja on tiivis uskontotieteellinen tietopaketti wiccojen maailmasta silloin herran vuonna 2007. Erityisesti kiinnostavaa oli lukea suomalaisen valtiovallan suhtautuminen uuspakanallisiin liikkeisiin: hyvinkin individualistiset liikkeet, jossa ei ole niinkään yhtä keskeistä kirjallisuutta tai edes erinäisiä uskonpiirejä kattavaa hierarkkista valtarakennetta, aiheuttavat ministeriössä harmaita hiuksia. Wiccojen anarkohengellinen liike sai lopulta ministeriötasolta ja lopulta korkeimmassa hallinto-oikeudessa yhden äänen erolla hylsyn, eli pienestä oli kiinni siihen aikaan, eikä tilanne näytä muuttuneen sitten niiden aikojen. Se ei näytä kuitenkaan lopettaneen wiccojen toiminnan, ja ainakin iltalööpit muistavat heitä pääsiäisen aikaan puhelinsoitolla – wiccojen suureksi harmiksi, koska he eivät ensisijaisesti suhtaudu itseään noidiksi, vaikka taikarituaalit ovatkin iso osa heidän uskomuksiaan. Osaltaan tämä johtuu median, toisaalta kirjallisuuden takia, koska mitäpä muuta voi tulkita erinäisistä "noidan oppaista" jopa wiccojen omissa liturgioissa.

Teoksessa käsitellään myös noituuden esiintymistä popkulttuurissa, ja erityisesti käydään puhetta myös Harry Potterista, jota silloin syytettiin lasten houkuttelusta noituuteen. Kirjassa on annettu myös puheenvuoro "kristillisen terapiakeskuksen" sosiaalipsykologille, joka argumentoi, että Potterin maailmassa on "parempi valita sysipimeä noituus kuin jäädä typeräksi jästipääksi", täten Potterinsa lukeneiden lapsien sielut ovat vaarassa joutua kadotukseen noituuden houkutuksen myötä. Loogisesti pätevää, mutta jokainen voi miettiä sen todenperäisyyttä itse.

Itselleni pistää silmään wiccan angloamerikkalaisuus, erityisesti miten paljon se lainaa Iso-Britannian okkultistisesta ja sen kuvitellusta menneisyydestä, ja keskeisistä kirjallisuuksista ei löydy (ainakaan silloin) käännöksiä. Noitapiirejäkin kutsutaan lainasanalla coveneiksi. Uskonnot levitessään mukautuvat paikallisiin oloihin, ja Suomessa on otettu mukaan mm. kansanuskomuksellisia käsityksiä saunavastoista magian työkaluina, esimerkiksi eri puulajeista rakennetut vastat suojaavat käyttäjäänsä vaikkapa varkailta. (Kannattaa kuitenkin katsoa, ettei ole kyseiselle puulajikkeelle allerginen, kuten yksi kirjan artikkelin toimittajista huomasi jälkeenpäin.)

Uuspakanallisuus on ehkäpä yksi ilmentymä individualismin kasvusta, jossa haetaan uskonnollisten yhteisöjen tuomaa hengellistä yhteisöllisyyden tunnetta. Ylipäätään okkultistista tai new age -henkistä kirjallisuutta tuotetaan nykyäänkin suuria määriä Suomessa, mikä kertoo näille materiaaleille löytyvän ostajia. Tylsän rationaalisena ihmisenä tämä tuntuu omituiselta, mutta toisaalta rituaalit tuovat jotain pysyvyyden tunnetta elämässä, kuten näin joulun aikoina. Elämän merkityksellistämistä, lyhyesti ilmaistuna.