Noitakirja

Moniäänisyys on hyve, etenkin kun puhutaan eri näkökulmien tuomasta ymmärryksestä. Joten kun tieteilijä ja tosielämän noita kirjoittavat kirjan, voidaan odottaa pääsevämme aika lähelle jonkinlaista totuutta noituudesta. Siinä mielessä kirja tekee tehtävänsä, mutta ei välttämättä odottamallaan tavalla.

Kirjan avaa Saureen historiikki noidista ja tietäjistä, jotka kansoittavat pakanallista ja kansanuskojen metsäkansaa. Suomalaisilla tuntui olevan menneisyydessä kova maine magian harrastajina, ja lähimenneisyyden kansantaruissa on mainintoja kuuluisista miestietäjistä, jotka saattoivat kilpailuhengessä usuttaa toistensa kimppuun karhun. Samalla piirtyy elävästi, miten ajan mittaan kansanuskoisen kansan haltijauskoisuus ja henkimaailma hautautuivat kristinuskon alle. Nykyään tuo maailma elää lähinnä ilmaisuissamme – "loveen lankeaminen" hyvänä esimerkkinä.

Sitten olivat noitavainot. Tuttua kauraa, mutta pohjolassa ne sai oman kulttuurisen vivahteensa, kun 1660-luvun Ruotsissa alettiin epäillä ihmisiä Blåkullan mustaan sapattiin lentäviksi noidiksi. Virkavallan mukaantulo muutti hysterian paniikiksi, ja vaikka noitarovioon joutui myös kansanparantajiakin, suurinosa olivat viattomia. Noitavainojen tuomioistuimilla huteratkin aihetodisteet riittivät oikeuttamaan tuomiot, useimmiten koska tuomareilla oli jo selvä käsitys syyllisyydestä. "Tunnustukset" saatiinkiin nopeasti kidutuksella.

Sitä voisikin siten kuvitella, että nykyaikana moiset ylilyönnit olisivat jänneet kauas menneisyyteen. Kirjassa sitä ei mainita, mutta en voi olla vertaamatta nykyajan satanismipaniikkeihin, jotka toimivat enemmän tai vähemmän samoilla mekanismeilla kuin noitavainot. Satanismipaniikit olivat tuttuja Yhdysvalloissa, mutta tuorein esimerkki löytyy ihan Suomesta – nimittäin Anneli Auerin ja miesystävänsä saamat seksuaalirikostuomiot, jotka syntyivät hänen lastensa antamista lausunnoista "satanistisista rituaaleista". Kuten menneisyyden noitavainoissa, missä lapset saattoivat ilmiantaa vanhempiaan noituudenharjoittamisesta, olivat Auerin lasten tarinat sepitettä, kiitos johdattelevien kysymysten. Uskoiko virkavalta todellakin syytöksiinsä? Epäilen enemmänkin virkavaltaa sapettaneen hutiloitu murhatutkimus, joten jollain tavalla piti narauttaa joku haaviin. Samaten noitatuomioiden kohdalla: jotain piti tehdä, ettei menetetty kasvoja kansan edessä. Nyt käsissä on vain itsenäisen Suomen rikosoikeushistorian mustin tahra.

Seuraavaksi päästäänkin Youtuben ASMR-noitana tunnetun Kupariketun kirjoittamaan toiseen osaan, joka on selvästi omaäänisin osuus, hyvässä ja pahassa. Miten hän vertautuu menneisyyden noitiin? No, niin ja näin. "Eklektisenä noitana" hän edustaa tietynlaista postmodernia uushenkisyyttä, jossa poimitaan rusinat eri traditioiden pullista. Mikäs siinä, mutta sisäinen skeptikkoni heräsi siinä vaiheessa, kun hän sanoi olevansa meedio ja saavansa yhteyksiä tuonpuoleisesta. Kuparikettu väittää erityisesti noitien olleen ensimmäisiä meedioita, koska ovat hankkineet tietonsa ja taitonsa kuolleilta. Minua ei kiinnostaisi toimia päivystävänä dosenttina, mutta selvyyden vuoksi: rinnakkaisuus ei vielä riitä todisteeksi. Kupariketun noituus edustaa minusta enemmänkin eurooppalaista spiritualistista liikettä, jonka harrastajia syntyi myös aikoinaan Suomessa.

Jäinkin miettimään, oliko hänen osuutensa enemmänkin mainospuhetta omalle toiminnalleen, koska uushengellisyyden taustalla pyörii hyvinkin materiaalista tuotontavoittelua. Vaihtokauppaa on tosin tehty ennenkin noitien ja tietäjien kanssa, ja oletettavasti ihmiset ovat saaneet jotain vastinetta rahoilleen. Mutta sitä ei ole kieltämistä, että tässä brändinä, influensserina ja pienyrittäjänä Kuparikettu sai runsaasti huomiota, ja vielä osatekijänä asiantuntijan kanssa tekemää kirjaa. Tästä oli hyvä jatkaa portfolion rakentelua omalla noituudesta kertovasta kirjalla. Hyvää pöhinää!

Yleissivistävänä kirjana tämä onkin omituisen kaksijakoinen: yleistajuisena noitien historiaa kertaavana se on toimiva, mutta nykynoituudesta sen anti on suppeaa – pääasiallinen fokus on yhdessä noituuden alalla. Ehkä kirja kuvastaakin hyvin nykynoitien tilannetta, jossa osa mukautuu kapitalistiseen yhteiskuntaan rakentamalla itsestään palvelualaan nojautuvia bisnesnoitia. Se, jos mikä, on ajamme henki.