Suomen politiikassa Paavo Väyrynen on käsite. Ikuisesti vallanhaluinen ja lannistumaton, hän pomppaa median valokeilaan aina omien poliittisten siirtojen myötä, oli se sitten Keskustapuolueen tai perustamiensa pikkupuolueiden kautta. Idänkaupan ikuisena puolestapuhujana hän herättääkin suuria intohimoja kuolevaisten keskuudessa.

Paavon persoonan ympärillä pyöriikin tämä nopeasti kyhätty Cthulhu-antologia, jossa pieni kotimainen piiri Lovecraftiin perehtyneitä kirjoittajia visioi Väyrysen ja Suurten muinaisten välistä epäpyhää liittoa. Kieli poskella on kynäilty näitä lyhäreitä, ja niiden onnistumisten taso heittelehtii suuresti. Minulle selvät kohokohdat antologiassa olivat Vesa Sisätön kirjoittama Paavo Väyrysen Ääni, joka on oivallinen Erich Zannin musiikki -novellin parodia, ja Niko Aslak Peltosen onnistunut poliittisen trillerin ja kauhun yhdistelmä Varjo Väyrysen yllä.

Tämä Väyrysen vuoden 2024 presidenttikisaan ilmoittautumisen myötä julkaistu täydennetty kolmas painos sisälsi sitä edellisen Väyrysen presidenttivaaliin osallistumisen aikana julkaistun painoksen kahden lisänovellin lisäksi kokonaan uuden tarinan. Lisätarinat vastaavat tosin aikalailla antologian muuta antia, jotka ovat nopeasti kyhättyjä lovecraft-pastisseja joihin on vaan lätkäisty Väyrynen.

Miten sitten suositella tätä? Suureksi kauhukseni nuoriso ei tunne Väyrystä, enkä usko tämän "antivaalikirjan" toimivan heidän valistamisessa. Kyseessä on kuitenkin sen ajan Lovecraft-piirien sisäpiirivitsi, ja jos kyseinen kirjallisuus on ennestään tuntematon, ei tämä auta kuin antamaan sinulle hullun leiman. On siten turvauduttava radikaaleimpiin ratkaisuihin – vielä kun on aikaa.