Miehet eri lähtökohdista löytävät yhteisen harrastuksen rakentamalla yhdessä talvivaraston. Tässä ollaan ehkä suomalaismiesten ystävyyssuhteiden ytimessä, miehet kun ei puhu joutavia vaan täyttä asiaa. (Tai näin väitetään.) Hamstraajien mestari-oppilas suhde on Huovisen satiirisen huomion kohteena, valtasuhteesta kuitenkin on kysymys. Huovinen on selvästi ottanut vaikutteita Gogolista, niin tuttua on karikatyyrien ja kertojaäänen käyttö, mutta kirja on ehtaa suomikirjallisuutta maalaisromantiikalla ja luontokuvauksellaan.

Helppoa luettavaa, mutta minulle ehkä liian imelää, olkoonkin että pientä ironiaa ja sarkasmia on siroteltu nostamaan lisämakua. Tästä ei jää paha mieli kenellekään – mitä nyt pari vanhahtavaa rasistista ilmausta ponnahtaa silmille. Viattomampaa aikaa, kait.