Velhokoulut ovat nykyään aika tunnettu teema nuorisokirjallisuudessa, mutta osattiin sitä ennen Harry Potteria. Kirjassa kiertelevä kerjäläispoika värvätään oppipojaksi synkkään myllyyn yhdentoista muun myllärin seuraksi. Sen mestarilla on vielä synkempi salaisuus: vaikutusvaltaisena noitana hän sivutoimena opettaa mylläreilleen mustaa magiaa, ja pikkuhiljaa päähahmolle alkaa hahmottumaan, mitenkä suuressa vaarassa hän on.

Tästä on oletettavasti otettu vaikutteita Saksan rikkaasta kansantarinoiden kokoelmista. Myllyssä ei voi välttyä kuoleman läsnäolosta, joten tämä ei välttämättä sovellu kaikkein pienimille, piirteiltään tämä menee enemmänkin teinien puolelle. En tosin sano, etteikö aikuisetkin voisi saada tästä lukunautintoa: tarinassa on selkeä draaman kaari, ja loppua kohden panokset alkavat koventua. Joku iloton ehkä sanoisi, että tarinoiden hahmot ovat hitusen yksioikoisia, mutta jos suhtautuu tekstiin kuin satuun, sujahtaa paremmin kirjan maailmaan.