Monet etsivät zazenista apua keskittymisvaikeuksiin, stressiin ja elämän yleiseen kiireisyyteen. Kun ihminen jatkaa zazenia hiukan syvemmälle, hän voi huomata, että zen käsittelee ihmisenä olemisen peruskysymyksiä, joista useimmat ovat kipeitä tai vähintäänkin kiperiä. Buddhalle tällainen kysymys oli: ”Miksi kärsimystä on?” Tyypillisiä kysymyksiä voivat olla myös esimerkiksi kysymykset siitä, mitä rakkaus on tai mitä tämä kaikki oikein on tai mikä on elämän tarkoitus. Nämä ovat kysymyksiä, joihin pohjimmiltamme etsimme kaikista eniten vastausta. Useimmat aikuiset ovat luopuneet suurten kysymysten kysymisestä jossain vaiheessa kasvuvuosiaan. Kulttuurimme on ehdollistanut meidät ajattelemaan, että vastauksia ei ole, tai jos on, ne ovat niin masentavia, että kukaan täysjärkinen ei halua niitä tarkastella. Mutta tällaiset eksistentiaaliset kysymykset ovat inhimillisiä. Niitä ei voi vaientaa tuhoamatta ihmisyyttä. Niitä voi kysyä ja niihin voi saada vastauksia. Yritys vaientaa tai paeta inhimillisiä peruskysymyksiä tuottaa sen sijaan ihmisille valtavasti kärsimystä. Vieraannumme itsestämme ja sen seurauksena toisista. Usein jonkun suuren elämänkriisin tai menetyksen koittaessa, ehkä perheenjäsenen kuoleman tai äkillisen työpaikan menetyksen sattuessa nämä tietoisuuden takamaille haudatut kysymykset ponnahtavat kuitenkin esiin.

Zen tuottaa tilan, jossa elämän syvimpiä kysymyksiä voi ­katsoa, lähestyä ja ymmärtää. Jo se, että saa avoimesti olla näitten merkityksellisten peruskysymysten äärellä, on monelle helpottavaa. Miten paljon helpottavampaa onkaan saada ­vastauksia? Zenin vastaukset eivät ole älyllisiä, vaan kokemuksellisia. Eräällä tavalla ne eivät ole vastauksia laisinkaan. Silti ne muuttavat meitä ja elämäämme ihanalla tavalla, joten ne ovat todellisia. Samalla hämmennys tai ahdistus, joka ratkaisemattomien kysymysten ympärillä on ollut, katoaa. Näin zenin viisautta oivalletaan.

— Zen ja zenin harjoittamisen taito by Mitra Virtaperko (Page 32)