Ei tämä kyllä niin huono ollut kuin kuulemieni kommenttien perusteella pelkäsin. Ihan sujuvasti kirjoitettu tarina tunteita syövistä demoneista tuo mieleen paljon The Promised Neverland -mangasarjan.

Päähenkilö on melkein puolet kirjasta kuusivuotias, mutta loppupuolella sankarimme kasvaa kymmenen vuotta vanhemmaksi ja kohtaa tunteensa varastaneet demonit. Loppu oli paljon tyydyttävämpi kuin Kellopelikuiskaajassa. Tunteethan eivät IRL ole yksiviivaisia, vaan jokaisessa niissä on paljon murusia eri tunteista - siksi en usko, että kukaan voisi koskaan poimia niitä yksitellen pois kuin kirsikoita kakun päältä.

Kuvitusta tässäkin on paitsi ulkokansissa, niin myös sisäkansissakin ja se on aivan 5/5. Lisääkin olisin mielelläni nauttinut.