Minulla on hieman ristiriitainen suhde Kotikulman etsivät -sarjaan. Väillä kirjoissa on todella mainioita kohtia ja välillä aivan uskomatonta höpöä. Niin tälläkin kertaa. Pidin tästä Jouluporon arvoituksesta eniten koko sarjasta (ja tämä on värikuvitettu!), mutta viimeinen sivu pilasi kaiken.

Lapset pääsevät tonttuilemaan kahvilan uuden poron saapuessa viimeistelemään taianomaisen joulun ihmemaan tunnelman ja ratkomaan kadonneiden hyväntekeväisyysrahojen katoamista. Syyllisellä on aikuisten dekkareista tuttu motiivi, joka lisää tarinan uskottavuutta. (Kuinka moni lapsi muuten hoksaa, mitä jalkarätit ovat puhuttaessa lumisateesta. Itselle ovat tuttuja siskoni käyttämä "nessut" ja puolisoni käyttämä "kinttaat".)

Mutta nyt siihen kohtaan, joka sai minut tiputtamaan vähintään kokonaisen tähden arvostelusta. Viimeisellä sivulla puhutaan "Korkeimman" tahdosta ja on pätkä joulusaarnasta. Ei. Kerta kaikkiaan ei. Jos noita muutamia viimeisiä rivejä ei olisi ollut, tämä olisi ollut neljän ellei jopa neljän ja puolen tähden kirja. Jokainen saa toki uskoa mihin haluaa, mutta tällainen uskonnollisuus lastenkirjoissa on minulla todella iso tunnelman latistaja.