Reviews and Comments

Kirjan kerronta tapahtuu lähinnä lyhyillä virkkeillä, joten lukeminen on nopeaa ja sujuvaa. Tykkäsin tästä tyylistä.

Juonellisesti ei mitään kovin suuria yllätyksiä tarjolla, voisin kuvitella, että kolmen naisen kolmiodraamasta olisi saanut enemmänkin käänteitä aikaiseksi. Hahmot pysyvät kuitenkin erilaisina ja samaistuttavina kaikkine vikoineen ja haaveineen.

Ehkä vähän ylihypetetty sisältöönsä nähden.

Fantasia ei ole suosikkigenreni, mutta kirja oli silti mukava lukea. Tieteilijää jää vaivaamaan fantasiamaailman kummallisuudet, kuten miksei tuli polta niitä Tulen tyttäriä. 😅 En oikein tykännyt Naarnista ja Liviasta, he olivat vähän liian änkyriä ja itsenäisiä. Onneksi Vanja oli usein tasapainottamassa tarinaa. Tarina etenee hiljakseen ja mitään maailmojamuuttavaa kirjassa ei ole, mutta kiva välillä lukea vähän kevyempää fantasiaa.

Kirja oli mukava lukea, mutta jotenkin alku tuntui todella pitkältä, ennen kuin mitään juonellisesti oleellista tapahtui. Sitten tapahtuikin kaikkea ja paljon, ja pian kirja olikin jo ohi.

Olisin kaivannut vähän enemmän taustoitusta maailmalle, jotenkin kirja tuntui vaan heittävän lukijan maailmaan ilman sen kummempia perusteluita. Henkilöistäkään en saanut ihan täysin kiinni, mutta ehkä kaipasin nuorten kirjalta vähän liiaksi syvyyttä ja perusteluja.

Ei kirja huono ollut, mutta joku tässä nyt ei ihan natsannut omaan makuun.

En ole aiemmin lukenut runoja, joten vertailukohtaa ei ole, mutta tykkäsin tästä. Täytyy kyllä sanoa, että arvelutti tarttua runokirjaan penkkiurheilusta...

Runoissa pyörii kolmea erilaista teemaa snookerista, vuorikiipeilystä ja luomisen tuskasta. Nämä sulautuvat mukavaksi kokonaisuudeksi ja teksti soljuu eteenpäin vaivatta. Lukeminen sujuu myös nopeasti vaikka kirjassa on parisataa sivua, sillä useimmilla sivuilla on vain hieman tekstiä.

Teos loi erilaisia näkökulmia kirjailijan työhön ja erilaisten riskien ottamiseen, ja pisti ajattelemaan enemmän kuin keskimääräinen romaani.

Voin suositella muillekin, joita runokirjat vähän epäilyttävät, sillä tämä ei jää viimeiseksi lukemakseni runoteokseksi.

Sisäoppilaitoksen lapset kasvavat oudossa dystopiassa, jonka salaisuudet ja lainalaisuudet selvenevät vain osittain. Sujuvaa kerrontaa, jota on mukava lukea, mutta jatkuva käänteen odottaminen menee vähän liian pitkälle.

Kirja koostuu kolmesta osasta, jotka voisi tiivistää teemoihin 1. lapset ovat mulkkuja, 2. teinit ja aikuiset ovat mulkkuja ja 3. kaikki ovat mulkkuja. Tosin kirja hienovaraisesti kiertää tätä aihetta eikä juuri perustele, miten ja miksi tällainen yhteiskunta syntyi vaan tyytyy kertomaan näiden muutaman altavastaavan tarinan.

Jäin kaipaamaan enemmän kuvausta tuosta erikoisesta maailmasta ja jotain selitystä... kaikelle?

Mukava kirja, lukeminen sujui vaivatta ja henkilöitäkään ei ollut liian montaa.

Päähenkilö on vähän turhankin suorasanainen ja herää vähän kysymyksiä, miten häneen oikeasti olisi tuohon maailmanaikaan suhtauduttu. Vähän rasittavankin itsenäinen kuva hänestä tulee.

Jäin kaipaamaan lisää lintuenteitä, ja jotain positiivisiakin. En tiedä, onnistuinko sivuuttamaan ne kaikki, mutta jäi tunne, että jokainen lintu oli huono enne tavalla tai toisella. Toisaalta kirja oli vähän masentava, että ehkä huonoja enteitä vaan tarvittiin tunnelman luomiseen.

Tämä oli mun siivouksen taustaäänenä. Oli kai siinä jotain kieroilua ja muutakin, mutta aiemmat osat olivat minusta parempia tai pysyin ainakin paremmin mukana juonessa.

En tiedä, miksi luin tämän loppuun. En pysynyt oikein kärryillä juonesta ja välillä pompittiin ajasta ja paikasta toiseen vähän liian vauhdikkaasti. Jossain vaiheessa rintaliivitkin painoivat ristiselkään kuvioita, kuka niitäkään pitää persuksensa päällä?!

Hyvin kirjoitettu, hiljakseen etenevä kirja, joka kertoo enimmäkseen elämästä kommunismin alla Tšekissä toisen maailmansodan jälkeen isän ja tyttären näkökulmasta.

Molemmilla päähenkilöillä on syynsä jättää asioita kertomatta, ja kirjassa selitetään näihin syyt pikkuhiljaa. Hahmoissa jäin kaipaamaan pientä yllätyksellisyyttä, olisivat nyt joskus tehneet jotain vähän eri tavalla kuin odotin. Ei tässä mitään järisyttäviä käänteitä ole, mutta tarina on silti ihan vetävä ja lukukokemuksena miellyttävä.

Suomalaisena on vähän vaikea ymmärtää tätä aikakautta Tšekin historiassa, meillä kun vastaavaa ei ole ollut. Muutamia vuosia Tšekissä asuneena oli kuitenkin kiva bongailla tuttuja asioita, kuten paikallista Tuzemák-"rommia."

Kirja kertoo Jehovan todistajasta, joka alkaa kyseenalaistaa uskontoaan ja ei tunne oikein olevansa oman elämänsä ohjaksissa. Äidin "avustuksella" löytyy sitten syöminen, jota kontrolloimalla Silja tuntee taas olevansa elossa. Tämä sitten lopulta johtaa syömishäiriöön ja pakkohoitoon.

Kirja piti otteessaan hyvin alusta loppuun, vaikka en olekaan oikein näiden "hypitään ajasta toiseen" kirjojen ystävä. Maailma rakentui aika raadolliseksi ja monessa kohdassa pohdittiin, miten oma tahto sekä ympäristö vaikuttaa omiin tekemisiin. Ei tämä kirja nyt kovin kivaa kuvaa Jehovan todistajista anna, mutta luulen, että tällaisia kohtaloita löytyy tuollaisista suljetuista yhteisöistä aika paljon.

Mukavan rento fantasiakirja, jossa osa hahmoista jäi kyllä vähän ohuiksi. Lisäksi ajoittain koin kirjan sekavaksi, ja piti palata aiemmin luettuun päästäkseni takaisin kärryille. Huumori oli mukavan mustaa.

Kirja on ihan hyvin kirjoitettu, mutta ihan liian tylsä kellekään muulle kuin fonetiikasta kiinnostuneille.

Ei minua kiinnosta miettiä, miten ilmaisisin kissani maukumiset ilmaistaan foneettisilla aakkosilla, ja tehdäänkö äänet suu kiinni vai auki vai jotenkin muuten. Minua olisi kiinnostanut kunnolliset esimerkit kissan kanssa vuorovaikuttamisesta, joita siellä täällä tekstissä vilahteli.

Tiivistettynä: kissojen kieltä ei voi kääntää suoraan ihmiskieleksi, koska mau'unnat ovat tilannesidonnaisia ja sama "sana" voi tarkoittaa eri asiaa eri tilanteissa. Opettele lukemaan omaa kissaasi. Noin, säästin teiltä useamman tunnin kirjan lukemisen.

Ihan kiva kuvaus kolmesta erilaisesta elämästä. Tyypillistä suomalaista puhumattomuutta ja juurten kadonneisuutta, joka ei oikein selviä edes kirjan edetessä. Itselle jäi kyllä vähän epäselväksi, että mitä lopulta etsittiinkään. Muistisairaan mummon maailmankuva oli karulla tavalla sekava, niin kuin pitääkin.

Kirja on ihan mukava jännäri ja sivuhahmoissakin on vaihtelua. Harmi, että päähenkilö on suunnilleen yhtä kiinnostava kuin märkä lapanen ja haluaa vaan epätoivoisesti löytää parisuhteen. Muissa saman kirjailijan kirjoissa päähenkilöllä on ollut luonnetta, en tiedä, mitä tässä on tapahtunut.

It is about the same stuff as in the first book. Time travelling in a small cafe, with a set of rules. The rules start to get repetitive, but the stories of the characters are still nice.