Reviews and Comments

Kokoelmateos Morrisonin lyhyemmistä teksteistä, joissa pohditaan rasismia, ihon väriä ja niiden kuvailua kirjallisuudessa. Sellainen kuin odotinkin, Nobel-voittajan kirjaksi mukavan lyhyt.

Nämä oli tosi tylsiä runoja. Toisen tähden saa siitä, että oli lyhyt.

Taas yksi haastekirja, mutta tosi lyhyt sellainen (olikohan 57 sivua?). Nobel-voittajan runoja laidasta laitaan: terroristeista runoiluun.

Itse olisin kaivannut jotain yhdistävää tekijää runojen välille, mutta ilmeisesti tämä oli kokoelmateos useammasta erillisestä teoksesta, niin kai odotin sitä vähän turhaan.

Tämäkin oli maagisen kesäkisan lukuhaasteessa (tai joku St. John Mandelin kirja).

Kirjassa pompitaan ajassa aika railakkaasti ja siinä on vähän liikaa henkilöitä omaan makuuni. Lopussa tarina vähän punoutuu yhteen, mutta ei mielestäni mitenkään kattavasti ja päällimmäisenä tunteena mieleeni jäi hämmennys. En usko, että paranisi lukemalla uudestaan, jotenkin vaan tämän kirjailijan kirjoitustyyli ei sovi minulle.

En tiedä, mitä odotin tältä kirjalta. Se oli ensimmäisten joukossa listattuna, kun etsin maagisen kesäkisan lukuhaasteeseen "kirjaa, jonka nimessä tai kannessa on puu," mikä on kyllä kohtuullisen erikoinen tapa päätyä lukulistalleni.

Kirjassa kerrotaan satu prinsessasta, hirviö Blöeglöekistä ja autiomaan puusta. Mukana on hienoja piirroskuvia Martina Matlovicovalta ja kirjassa on myös muita satuhahmoja, malliin joka puolelle luistelevia maanalaisia tonttuja.

Kirjan aiheet pyörivät ekokatastrofin, ahneuden ja ihmisten tyhmyyden välillä, mutta niitä käsitellään satumaisesti ja jotenkin pehmeän pörröisesti. Löysin siitä myös suosikkilauseeni "lölleröpallero katosi pölyvyöryihin."

Maagisessa kesäkisassa piti lukea järkälekirja, että sai pisteitä.

En jaksanut kuivakoita klassikoita, niin kokeilin tätä jossain arvostelussa kevyeksi mainittua tiiliskiveä. En pettynyt, hyvin kirjoitettu ja sujuva dekkari, vaikka sivuja onkin vähän reilu 800. Tarina etenee alkuun maltillisesti ja lopulta aika vauhdikkaastikin, mutta ei käy pitkäveteiseksi missään vaiheessa ja kirja ei tunnu luettaessa niin paksulta kuin se on.

Kirjailija menee selvittelemään kylään aiemmin tapahtunutta kuolemantapausta ja tuskailee uuden kirjansa kirjoittamisen kanssa. Hieman rasittavasti kirjassa kuitenkin koitetaan oikeuttaa pedofiilinen suhde kolmekymppisen ja 15-vuotiaan välillä ja se 15-vuotias kuvataan kovin aikuismaisesti... Mutta nämä sivuuttamalla hieno teos.

Vielä yksi japanilainen mahtui toukokuun japanilaisten kirjojen lukupiiriin.

Tämä oli kiva vilkaisu yöllisen Tokion tapahtumiin ja ensimmäinen Murakamin teos, jonka olen lukenut. En nyt ihan kympillä tästä innostunut, oli liian mystinen ja vähän poukkoileva. Ja jotenkin tuntui loppuvan kesken, vaikka niinhän nuo yöunet tuntuvat joskus itselläkin tekevän...

Kirja on kuitenkin helppolukuinen ja siinä on selkeitä, erilaisia hahmoja, joiden puuhailuihin päästään tutustumaan. Ihan ok, mutta ilmeisesti ei ihan perinteisintä Murakamia ja en nyt tämän perusteella tiedä, haluanko lukea häneltä enää muuta...

Tämä kirja oli kummallinen elämys, mutta hyvällä tavalla. Kolme osaa, jotka lomittuvat keskenään kauniisti.

Kirjassa seurataan kolmea eri jääkarhua eri ympäristöissä. Toisinaan tulee kielisuudelmia ja toisinaan kritiikkiä tarkastamaan tuleville virkamiehille tai luonnon tuhoutumiselle, johon suhtaudutaan kyllä yllättävän humoristisesti. Maat vaihtuvat ja maailmaa kierretään jonkun verran, mutta sirkuksen sisäinen pieni maailma pysyy aika muuttumattomana. Enimmäkseen kirja ammentaa ainesta ihmisten ja eläinten välisestä suhteesta, joka on erikoista lukea jääkarhujen näkökulmasta, jolloin ihmisten omituisuudet tulevat hyvin esille.

Kannattaa lukea tämä kirja makkarana tai kakkarana!

Tämä oli erilainen lukuelämys. Pienellä japanilaissaarella muistista pyyhkiytyy pois arkisia asioita, ja sitten eletään kuin niitä ei olisi ollutkaan. Paitsi kaikki eivät unohda, ja heitä sitten jahtaa muistipoliisi.

Kirja oli kivasti kirjoitettu, ja siinä oli mukavan vähän henkilöitä (3), jolloin oli helppo pysyä kärryillä heidän tekemisistään (mulla on toisinaan ongelmia henkilöiden sekoittamisessa). Tunnelma oli koko ajan rauhallinen, vaikkakin toisinaan aika ahdistava. Välillä kuvailtiin ehkä liiankin tarkasti ruoanlaittoa tai sen syömistä, mutta siitäkin jäi kuva, että oudoissakin oloissa ihmiset sopeutuvat tilanteeseen ja alistuvat siihen.

Kaikkien brittidekkarien jälkeen oli erikoista lukea suomalaiseen kylään sijoittuva jännäri. Pointsit Kuhmosta! En ole varmaan koskaan lukenut siellä tapahtuvaa kirjaa aiemmin.

Sujuvasti kirjoitettu kirja selvittelee, miten puhumaton poika päätyi Seijan pihaan. Totuuden löytämisessä kestää oma aikansa, ja siihen liittyy paikallinen hippikommuuni ja Kuhmon syrjäisyys ja pienuus tuo omat ongelmansa. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja siinä käsitellään myös esimerkiksi koronakriisiä ja sen seurauksia erilaisille ihmisille ja yhteisöille.

Kivaa iltalukemista ja kirja piti otteessaan ihan loppuun asti.

Kivasti kirjoitettu haikea kirja merten vartijoista, jotka säätelevät merien elämää ja elävät osana niitä.

Kirjassa otetaan hyvin kantaa kaikkiin aikamme ongelmiin roskaamisesta lämpenemiseen, myrskyihin ja jopa koulutuksen byrokraattisuuteen. Näin yliopisto-opettajana arvostin kuvausta koulutussysteemistä, missä mistään sovitusta ei saanut poiketa. Tämähän sopii hyvin arkeen...

Jäin kaipaamaan pikkasen enemmän yllätyksiä tai isompia käänteitä, muuten oli kyllä hyvä kirja luettavaksi.

Mukavasti kirjoitettu kevyt kirja, jossa omalaatuinen kahvilanpitäjä ratkoo murhamysteeriä.

Kirjan hahmot ovat kaikki omalla tavallaan rikki, eikä kukaan ole täydellinen. Kaikista myös paljastuu uusia asioita kirjan edetessä niin, että kirja pitää otteessaan loppuun asti.

Välillä tuli nälkä, kun kirjassa kuvaillaan maukkaita kiinalaisia ruokia. Ja teetä teki mieli, kun tapahtumat olivat enimmäkseen siinä teehuoneella.

Öidenvartijan kirja kertoo kolmen nuoren tarinaa, jotka kietoutuvat yhteen. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja sitä lukee ihan helposti, mutta olen itse vähän kevyemmän kirjallisuuden ystävä ja koin vähän vaikeaksi päästä kyytiin mukaan ja pysyä siinä. Kirjassa liikuttiin useammassa ajassa ja paikassa ja pari henkilöäkin meni itselläni välillä sekaisin, koska heidän nimensä olivat liian samanlaiset.

Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä lukukokemus ja kirja ei tuntunut liian pitkältä, vaikka onhan se aikamoinen järkäle. Ihmissuhteiden kuvailun lisäksi jäin kaipailemaan myös vähän selityksiä fantasiamaailmalle, nyt ne jäivät aika ohuiksi.

Tykkäsin lukea tätä kirjaa, mutta se oli valitettavasti aika lyhyt. Sen takia kirjan maailma jäi vähän epäselväksi ja erityisesti tieteilijöiden ja tunteilijoiden erot aika pintapuolisiksi.

Kirjan juoni eteni mukavasti ja henkilöt olivat kiinnostavia, ja heidän suhteensa kehittyi kirjan mukana. Kivasti mukana oli myös ennalta-arvaamattomia käänteitä, jotka tekivät tarinasta mielenkiintoisen.

Kyynistynyt lääkäri löytää kaikkeen auttavan hoidon.

Oletin, ettei kirja olisi ollut ihan niin ennalta-arvattava kuin se oli. Lähinnä nyt mieleen jäi lääkärin työn yksitoikkoisuus ja empatian esittäminen, ja yhden kohtauksen ihan helkkarin iso alkoholimäärä. Taisi mennä pullo viiniä ja viisi olutta muutamien tuntien aikana. Kyllä siitä sentään taju lähti, mutta tosielämässä ois kyllä lähtenyt henki. Tähän nähden oli outoa, että muuten kirjassa ei juuri ryypätty.