User Profile

Pokuton fyysinen julkaisu alun perin Webtoonissa ilmestyneestä nettisarjiksesta. Melko kliseistä fantsua enkeleineen ja demoneineen. Visuaalinen ilme on jäykkää, mangatyyliä on haettu siinä aina onnistumatta. Taistelukuvaus ehkä parasta antia.
Suurimman osan tästä ensimmäisestä kirjasta nielaisee prologi, ja vaikka kuulostankin ehkä negistelijältä niin kiinnostaa kyllä mihin suuntaan tarina lähtee päästessään kunnolla vauhtiin. Jatkan siis seuraavaan osaan, jos sellainen fyysisenä tulee.

Vuoden ensimmäinen lumityöäänikirja.

Ehkä e-kirjaa uskaltaa testata näin pienoisromaanimuodossa. Kokeellinen kauhu kiinnostelee!

Periaatteessa ihan hauska triviakirja joka toimii kevyenä välipalana. En kyllä ymmärrä miksi jokaisen (varsin lyhyen) luvun loppuun on pitänyt lisätä tl;dr -osio. Etenkin äänikirjassa täysi turhake.

Mukavia tunnelmapaloja Tomun maailmaan nämä Pullmanin lyhärit.

Luin ensimmäisen kolmanneksen, kuuntelin loppuun äänikirjana.

Vähemmän yllättäen täysin jenkkikeskeinen, mistä johtuen osa aiheista ei niin sanotusti napostele. Vai miten ois 90-luvun baseballin mestaruussarjan steroidiskandaalit?

Kuunneltu ilta"lukemisena". Tarinoiden taso vaihteli, lukijoiden taso vaihteli vielä rajummin (Ice-T on monotoninen pökkelö, mutta jotain huumoriarvoa sen Drizzt-tarinoinnissa on).

Jarlaxlesta plussaa, Jarlaxle best.

Powers on hyvä kirjailija, mutta tämä ei ollut minun kirjani. Hämmästys ei missään välissä imaissut samalla lailla mukaansa kuin Ikipuut.

Melankolinen, uuvuttavakin lukukokemus. Aavistuksen ahdisti kaikki parisuhdeasioiden vatvominen, etenkin kun Islan hahmo jäi kovin etäiseksi. Kirjan kauhuteemat olivat lopulta aika kevyitä ja ennalta-arvattavia, mutta ilman niitä olisin tuskin koskaan tarttunut tähän.

Kuunteluun Manaaja Blattyn itsensä lukemana.

Minä vastaan marraskuu on lyhyt, simppeli ja varsin hyväntuulinen nuortenkirja lähihoitajaksi opiskelevan Emmin taistelusta vuoden synkeintä kuukautta vastaan. Kun poikaystävä yllättäen jättää eikä uudelta opiskelupaikkakunnalta ole vielä löytynyt yhtään ystävää, on sympaattisen koheltajan aika iskeä kaamosmasennukselle luu kurkkuun heti alkuunsa. Iloa ja valoa naapurikämppiin - vaikka väkisin!

(Pari juttua tässä kyllä häiritsi. Jos idea on ilahduttaa opiskelijakämpän naapureita leipomalla keksejä ja tiputtelemalla niitä postiluukuista, älkää nyt saakeli leipoko suklaakeksejä. Siellä joku koira vetää ne kuitenkin 😩

Emmin sählääminen lipsuu myös välistä myötähäpeän puolelle. Etenkin känniääliöinti oli vaivaannuttavaa. ...tai ehkä se oon vaan minä. Meikähän ei poistuisi kämpästään muuta kuin muuttaakseen jos kävisin ördäämässä rappukäytävässä ja oksentelisin kanssa-asukkaiden kynnysmatoille.)