Reviews and Comments

Ei tämä pelottava tai edes jännittävä ollut, mutta pidin viattomuuden (ja sen menettämisen) teemoista. Minäkertojana toimii kahdeksanvuotias Bela, joka vaikuttaa kyllä huomattavasti ikäistään nuoremmalta (ajattelin pitkään että nyt puhutaan max. 5-vuotiaasta). Muutamia kerronnallisia tehokeinoja joista en välittänyt ollenkaan. Etenkin Belan vanhempien kilometrin mittaiset monologit lipsahtivat rasittavan puolelle, kirjailija selvästi halusi kirjoittaa 'aikuisten dialogia' mutta valitsi kertojaääneksi kuitenkin kasiveen.

Kirjan ydinidea on valtavan kiinnostava, mutta toteutus ontuu. Liikaa selittelyä, liian mustavalkoinen maailmankuva. Vaikuttavan monimuotoinen hahmokööri on lopulta kasa stereotypioita. Mika Kivimäen suomennos oli myös poikkeuksellisen huono, täynnä käännöskukkasia, anglismeja ja tönkköä kieltä. (Mansikanvaalea hipsterisämpylä never4get.)

Luin loppuvuodesta Heta Tuppuraisen kirjan Isäni, Rölli. Siinä sivuttiin myös Allu Tuppuraisen isoäidin Tekla Holopaisen menneisyyttä uskonlahkon johtajana Vehmersalmella. Jokunen viikko myöhemmin selailin setäni luona vanhoja leikekirjoja. Sieltä muutto- elikkäs kuolinilmoitusten joukosta löytyi isoenoni vaimo, jota en edes tiennyt olleen. No setä siinä mainitsi että vuosikymmeniä ennen syntymääni tämä vaimo oli jättänyt perheensä, liittynyt johonkin lahkoon ja lahjoittanut näille koko omaisuutensa. Jaa mihin lahkoon? No jossain Kuopion kyljessä se sijaitsi...

Arto Julkuselta ilmestyi sopivasti viime vuonna Myrttilaaksoa käsittelevä teos Hurskaat ja hauraat, joten pitihän se lukaista. Ihan ok, vaikka ilman "sukurasitetta" olisin varmaan tyytynyt vain lukemaan jonkin nettiartikkelin.

Heikki Rönkön haastiksen (Sarjainfo 4/24) luettuani iskin kirjastovarauksen sisään. Varsin synkkiin vesiin (...höhö) vievä sanaton sarjakuva sukellusveneessä asustavasta perheestä postapokalyptisessä maailmassa.

Teinipoika ja iskä viettävät kesää karavaanarialueella. Kun iskä leikkii läheisellä saarella Indiana Jonesia, poika tapaa rannalla salaperäisen Tristanin. Sateenkaarevaa maagista realismia, kesäfiilistä, lättyjä. Ihan kiva, mutta odotin enemmän. Jos lähtisin Strömbergiltä jotain suosittelemaan, niin ehdottomasti edelleen Mehän vaan mennään siitä ohi.

Enpä olisi ennalta arvannut että jumitun lukemaan queer-ihmissusi-action-romanssia kirjailijalta jonka kehutut teokset olen aiemmin jättänyt kesken.

Kiehtoo: found family -trooppi, isä-poika-suhde, luottamus, Gordo näkökulmahenkilönä Skippasin: susipornot 😅

Äänikirjan toteutus on erinomainen, kirjan rakenteen huomioiden. En kuitenkaan innostunut sisällöstä samalla tapaa.

Kakspuol kautta viis. Ei mikään nappiosuma, snadisti huolestuttaa kun lukupinossa odottelisi pari muutakin Paul Tremblayn teosta.

Alkujaan 1883 julkaistu pienoisromaani nykyaikaisen rakettitutkimuksen pioneerilta. Nopealukuinen kuriositeetti.

Luettu kirjankansilukuhaasteen kohtaan 'celestial'.

En oikein tiedä mitä tältä odotin, muttei silti vastannut odotuksiani.

🤷

Dystopia nuorista miehistä jotka vaeltavat kansakunnan viihteenä kohti kuolemaansa. Alkuun ärsytti, kun koko asetelma on niin pöljä ja vertaus sotaan värväytyviin nuorukaisiin niin selkeä. Mutta niin vain kävi tunteisiin, etenkin kun aina välistä muistutti itseään että nää on perhana ihan teinejä jotka siellä marssivat. Ilmeisesti tämä on Kingin varhaisin teos, vaikka julkaisussa kestikin aikansa. Nykyään tuntuu hassulta että tää on ikinä mennyt läpi salanimellä, niin tuttua Kingiä tämä on*. Ja siis, tuttua niin hyvässä kuin pahassa - voi luoja miten vaivaannuttavaa kirjan (vähäinen) naiskuvaus on.

Kuunneltu äänikirjana, lukijana Kirby Heyborne.

*Joo, tiedetään, King ei ollut niin tuttu ja maneereihinsa kangistunut vielä tuolloin. Mutta silti! :D

Pokuton fyysinen julkaisu alun perin Webtoonissa ilmestyneestä nettisarjiksesta. Melko kliseistä fantsua enkeleineen ja demoneineen. Visuaalinen ilme on jäykkää, mangatyyliä on haettu siinä aina onnistumatta. Taistelukuvaus ehkä parasta antia.
Suurimman osan tästä ensimmäisestä kirjasta nielaisee prologi, ja vaikka kuulostankin ehkä negistelijältä niin kiinnostaa kyllä mihin suuntaan tarina lähtee päästessään kunnolla vauhtiin. Jatkan siis seuraavaan osaan, jos sellainen fyysisenä tulee.

Vuoden ensimmäinen lumityöäänikirja.

Ehkä e-kirjaa uskaltaa testata näin pienoisromaanimuodossa. Kokeellinen kauhu kiinnostelee!

Periaatteessa ihan hauska triviakirja joka toimii kevyenä välipalana. En kyllä ymmärrä miksi jokaisen (varsin lyhyen) luvun loppuun on pitänyt lisätä tl;dr -osio. Etenkin äänikirjassa täysi turhake.

Mukavia tunnelmapaloja Tomun maailmaan nämä Pullmanin lyhärit.