Alkuasetelma oli mielenkiintoinen: itärannikolle muuttanut perheenisä lähtee katsomaan vanhempiaan, joiden käytös on muuttunut oudoksi. Taustalla kummittelee päähenkilön ja vanhempiensa ristiriitaiset arvomaailmat. Sitten seuraa kuvausta oikeistomedian ja somen influensseri- ja incelpiirien korruptoivasta vaikutuksesta. Kirja on vahvimmillaan sen keskiosan riivauskuvauksessa, jossa lähiöperhe ajautuu vaihe vaiheelta syvemmälle salaliittoteorioiden ja somen vääristyneiden roolimallien pauloihin.

Lopussa tarina lässähtää kuitenkin perinteiseksi, ihan mukiinmeneväksi, seöviytymiskauhuksi. Chapmanilla on kautta kirjan hauskoja oivalluksia, mutta vain keskikohta jää elämään mieleeni kirjan lukemisen jälkeenkin.

Neljäs tähti jää uupumaan vähän turhan pitkäksi sisältöönsä nähden venähtäneestä kirjasta. Etenkin loppua olisi voinut tiivistää (kaikki ne mediakatkelmat), mutta kautta kirjan samoja asioita toisteltiin turhan usein.