Lopetin kesken neljänneksen luettuani. Pahiksen näkökulmasta kirjoitetut osuudet alkoivat tökkiä, ne olivat niin yksipuolisia, pitkiä jankkauksia tämän pakkomielteestä. Sinänsä tästä välittyi hyvin sairaan pakkomielteinen ajatusmaailma, mutta sitä oli liikaa jotta kirjaa olisi ollut miellyttävä lukea. Tarina itsessään ei ollut niin mielenkiintoinen, että sitä olisi jaksanut pahanmielenkirjana.