Kirjan esseet käsittelivät kolmea aihekokonaisuutta: raiskauskulttuuria, naisten välistä ystävyyttä ja äitiyden ja feminismin suhdetta. Tekstit koostuivat lyhyistä katkelmista, vähän kuin muistikirjamerkinnöistä. Tyyli toi mieleen jotkin Maggie Nelsonin kirjat (Wunker lainasi paljon Nelsonia), mutta tässä tyyli ei ollut yhtä viimeisteltyä kuin Nelsonilla. Kun lisäksi Wunker ei oikein tuntunut pääsevän aiheidensa kanssa mihinkään suuriin oivalluksiin, jäi lukukokemus vähän vaisuksi.

Onneksi kirjassa, kuten esseissä yleensä, oli kiinnostavia lainauksia muilta kirjoittajilta ja sillä tavalla tekstit vinkkasivat uutta luettavaa. Ainakin Sara Ahmedin kirjoituksiin täytyy tutustua.