En tiennyt kirjapiirikirjana lukuun päätyneestä Haudatusta jättiläisestä ennalta mitään. Yllätys olikin suuri kun huomasin lukevani kuningas Artturin kuoleman jälkeiseen aikaan sijoittuvaa fantasiakirjaa! En ole vuosiin oikein jaksanut lukea miekka ja magia -fantasiakirjallisuutta, Martinin Tulen ja jään lauluja lukuunottamatta, enkä ole varma miten nopeasti tartun genreen Ishiguron jälkeenkään. Tämä oli nimittäin todella hyvä kirja, ja asetti riman hyvin korkealle genreen suhteen. Usein fantasiakirjallisuudessa tuntuu tärkeintä olevan fantasiagenre, johon sitten yritetään keksiä mielenkiintoinen tarina. Haudatussa jättiläisestä genre kuitenkin palvelee tarinaa ja teemaa.

Kirjan kantava teema on muistojen merkitys identiteetille. Miten ihmiset ja kansat muuttuvat, jos he menettävät muistonsa? Kumpi on tärkeämpää identiteetille: nykyhetki vai historia? Kerronta etenee vauhdilla, ja suomennos on laadukas. Kirjan loppu on sopivan avoin ja ahdistava.