Suuren yleisön mielikuvissa tieteen edistyminen mielletään joukkona toisiaan seuraavia uraa uurtavia löytöjä, joista kukin kääntää tavanomaisen näkemyksen nätisti päälaelleen ja vie meitä kiistatta lähemmäs lopullisia vastauksia. Todellisuus on tietysti paljon monimutkaisempi.

Maailmanlopun hiukkanen on kattava esitys Higgsin bosonin tutkimisesta. Kirjassa käydään läpi CERNin koelaitteiston rakentamisen vaiheet ja fysiikan standardimalliteorian kehittyminen. Sean Carroll kuvailee hiukkasfysiikkaa tieteenalana, ja pyrkii valottamaan mikä fysiikassa ja luonnontieteissä oikein kiehtoo. Hän pyrkii myös kertomaan miksi asian pitäisi kiinnostaa meitä muitakin, vaikka mitään konkreettista uutta välinettä arkeemme ei olekaan luvassa.

Sean Carroll on tehnyt hyvän ratkaisun lisäämällä teokseen kolme liitettä, joissa standardimallin fysiikkaa käydään läpi yksityiskohtaisemmin. Tämä tekee kirjasta helppolukuisen, mikäli esimerkiksi standardimallin hiukkasten tai niiden hajoamisprosessien tarkemmat esittelyt eivät kiinnosta. Myös liitteissä pysytään kuvailevalla tasolla ja teksti oli helposti seurattavaa omien fysiikan cumuopintojeni pohjalta.

Suositeltavaa luettavaa fysiikan opettajille, sekä kaikille jotka haluavat tietää miten luonnontieteellistä tutkimusta tehdään nykymaailmassa.