1Q84:n jälkeen Värittömän miehen vaellusvuodet oli taas hieman kevyempi kirja Murakamilta. Tutut mystiset elementit olivat tietenkin läsnä, mutta Norwegian Woodin tavoin fokus oli reaalimaailmassa.

Kirja kertoo Tsukuru Tazakista, joka 36-vuotiaana yrittää viimein päästä yli traumasta, joka syntyi kun hänet erotettiin lukio aikaisesta kaveriporukastaan. Tämä saa hänet pohtimaan kulunutta aikaa, tapaamiaan ihmisiä, sekä menneiden valintojen vaikutusta nykyisyyteen. Murakamin eristäytyvät ja omassa todellisuudessaan elävät päähenkilöt viehättävät minua, ja koen usein hänen kirjoja lukiessaan samaistumista ja ihailua hänen hahmojaan kohtaan. Värittömän miehen vaellusvuosissa samaistuminen oli erityisen voimakasta ja monet Tsukurun pohdinnoista osuivat ja upposivat.

Tyyliltään, teemaltaan ja tarinaltaan tämä on siis hyvin tuttua Murakamia. Joidenkin mielestä tämä voi olla huono juttu, mutta minulle Murakamin kirjat ovat kuin uudet versiot tutuista jazz-standardeista: mestarillinen uusi tulkinta on aina uusi mestariteos.