Auringon ydin tarjosi mielenkiintoisen vision vaihtoehtoistodellisuuden Suomesta. Kuten hyvän dystopiakirjan kuuluukin, se herätti ajatuksia tämän maailman tapahtumista. Kirjassa oli paljon pieniä oivalluksia tämän hetken kiinnostavista kysymyksistä (esim. vaihtoehtoisuskomukset, päihteiden laillisuus), kuten myös länsimaisen kulttuurin ikuisuuskysymyksistä (valtion rooli, naisen asema). Valitettavasti näiden aiheiden käsittely ei kuitenkaan yltänyt sille tasolle, että kirjan luettuaan olisi kokenut ymmärtävänsä maailmaa paremmin, tai osaavansa katsoa sitä eri näkökulmasta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Sinisalon tyyli kirjoittaa lyhyitä kappaleita ja sijoitella tapahtumien sekaan katkelmia sanakirjoista, lehtiartikkeleista ja kirjoista toimii hyvin vaihtoehtoisen maailman esittelyvälineenä. Hän osaa myös hyvin loppukäänteiden suunnittelun ja kirjoittamisen: vaikka en kiintynytkään päähenkilöihin niin paljon että olisin jäänyt heitä kirjan loputtua kaipaamaan, oli kirjan viimeinen viidennes pakko lukea ennen kuin malttoi mennä nukkumaan.

Sinisalossa on kirjoittajana paljon samaa kuin Neil Gaimanissa: molempien vahvuudet ovat novelleissa, joissa heidän leikittelynsä todellisuudella pääsevät parhaiten oikeuksiinsa, samoin kyky kehittää tunnelmakuvia muista maailmoista. Kuitenkin molempien romaanit tuntuvat välillä hyvien ideoiden venyttämiseltä väksisin täyspitkän kirjan mittoihin.