This link opens in a pop-up window
Paratiisilinnut jatkaa Viisi sormea -teoksessa aloitettua tarinaa. Päähenkilö Laura on kasvanut jo 10-vuotiaaksi, eikä lapsen kertojaääni häiritse enää yhtä paljoa.
Mielenkiintoista ajankuvaa 60-luvun neuvosto-Latviasta.
Mielenkiintoinen aihe, mutta 5-vuotias minäkertoja häiritsi lukukokemusta. Kirjailija halusi välittää paljon päähenkilön kokemusten ulkopuolista ja ymmärryksen ylittävää sisältöä, mikä teki toisaalta kertojaäänestä epäuskottavan ja toisaalta pakotti päähenkilön kuuntelijaksi keskusteluihin, joiden kautta kirjailija tarjoili taustatietoa.
Mielenkiinnolla odotan jatko-osan lukemista.
A SEASON OF ENDINGS HAS BEGUN.
IT STARTS WITH THE GREAT RED RIFT across …
En edes muistanut miten hienoa on lukea fantasiaa, kun kirja tarjoilee koko paketin: kiinnostavan teeman, hienon fantasiamaailman, moniulotteisia henkilöhahmoja ja mukaansatempaavan tarinan. Erityistä plussaa kirja sai siitä, että tarinaa kerrottiin usein aikuisen ihmisen näkökulmasta.
Selkäpiitä karmiva, kuin vaivihkaa kauhuksi muuttuva Nälkänummi tarjoaa lukijalle taitavasti kirjoitettua modernia goottilaista jännitystä.
…
Hurley on taitava luomaan hyytävää tunnelmaa. Hän käyttää yliluonnollisia elementtejä tarinankerronnassaan rohkeasti ja häpeilemättä, mutta kuitenkin hienovaraisesti. Kauhua ei piilotella, mutta möröt eivät myöskään ole tarinan ydin.
Mukaansatempaava ja otteessaan pitävä kertomus, jossa kiinnostavinta oli itselle vieraan kulttuurin kuvaus. Kirjan loppua kohden se alkoi kuitenkin mennä vähän liian epäuskottavaksi ja melodramaattiseksi, kun kirjan alkupuolen tapahtumille ilmestyi symboliset vastineensa ja sovituksensa. Mukava tämä oli silti loppuun lukea.
Edition I had seems to be shorter than usual: it had only one of the memoirs (Piggy Sneed) and one of the literary essays (King of Novel). Also, author’s notes at the end of the stories were missing.
That said, I enjoyed the short stories. They had interesting settings and plots and kept me entertained through their run.
Kirja oli nordic noiria puhtaimmillaan: synkkä rikos, joka heijastelee samalla yhteiskunnan pimeitä nurkkia. Väkivallalla mässäily ei kuitenkaan ole vielä mennyt niin yli kuin monessa nykydekkarissa
Edellisestä lukemastani Wallanderista on varmaan jo lähemmäs 20 vuotta ja olikin mukava palata tänne genren juurille.
Ville-Juhani Sutinen: Vaivan arvoista (Hardcover, Finnish language, 2022, Avain)
Miksi me luemme pitkiä ja vaikeita kirjoja? Onko se pelkkää kulttuurista snobbailua, vai antavatko kirjat jotain, mitä lyhyemmät ja helpommat …
Valtameren ylitys rahtilaivan kyydissä on ajatuksena kiehtonut minua jo pitkään ja olikin mielenkiintoista lukea matkapäiväkirja Kyllikki Villan matkasta Etelä-Amerikkaan. Kirjan parasta antia oli rahtilaiva-arjen kuvaus, mutta sitä oli lopulta kyllä liikaa. Tämä antoi varmasti todenmukaisen kuvan tuollaisen matkanteon arjesta, mutta ei ollut lukukokemuksena erityisen kiinnostava.
Kohdat, jossa Villa muisteli aiempia matkojaan ja vertasi kokemuksiaan olisivat sen sijaan voineet olla laajempia. Nyt monet sivulauseessa mainitut vihjaukset ja viittaukset eivät kirjailijan elämänhistoriaa tuntemattomalle auenneet.