Kokoelman nimi on varsin kuvaava. Antologiassa on tarinoita 11:ltä kirjailijalta, joista suurin osa oli minulle entuudestaan tuntemattomia. Kaikenlaisia pimeyden voimia tulee vastaan tämän tästä, ja rukouksilla ja ristinmerkeillä niitä voidaan torjua. Ahneus ja rikkauksien kahmiminen on myös toistuva pahuuden lähde. Tarinoiden laatu ja koukuttavuus vaihtelee, ja minua miellyttivät eniten Vladimir Odojevskin ehkä vähemmän goottilaiset spefitarinat: yhdessä ollaan 2500 vuotta tulevaisuudessa ja ennusteen mukaan vuoden kuluttua komeetta iskeytyy maahan ja tuhoaa kaiken, ja siellä vaan eliitti juhlii eikä viitsi edes puhua koko asiasta; toisessa kuvaillaan hyödyn ja voiton tavoittelua ja mitä siitä seuraa yhteiskunnan tasolla tosi terävästi; kolmannessa rikas paskiainen näkee unta, jossa on kuollut ja kuoleman jälkeen kaikki kiroaa sen aikaansaannoksia; asetelmia, jotka istuvat tosi hyvin nykypäiväänkin. Ja Aleksei Tolstoin vampyyritarina on kokoelmalle hieno lopetus.