Kokoelmassa on runoja ja proosallisempia omakohtaisia kertomuksia, joita lähes kaikkia yhdistää nimenomaan se, että niillä kuvataan autistina olemista. Lopussa on myös jokunen ”asiantuntijan artikkeli”, joissa on nähtävissä myös sellaista vanhanaikaista toiseuttavaa paternalistista selittämistä, jonka nykypäivänä soisi jo jääneen unholaan. Kaiken kaikkiaan laadultaan ja tyyliltään varsin vaihteleva kokoelma, mikä johtunee myös tekstien keruutavasta, mutta kyllä useimmissa teksteissä aika hyvin ja konstailematta osataan sanoittaa sitä, mikä on kirjoittajan oma kokemus.