Ihan virkistävän tunnelmallinen puolentoistapäivänromaani saksalaiskylän ihmisistä ja heidän elämästään. Mutta jos tässä jokin isompi juoni oli, niin se ehkä jäi minulta huomaamatta. Ihmisiä on paljon mutta heille tapahtuu aika vähän. Välissä on kronikkapätkiä kylän tapahtumista aina viidensadan vuoden taakse. Joka tapauksessa tunnelma on hyvä, ja sitä ryydittää vielä hienovaraisen kuiva saksalainen huumori.

Kuriositeettina mainittakoon, että tämä on sattumalta melko lyhyen ajan sisällä jo toinen lukemani saksalaiskylään sijoittuva romaani. Tässä ollaan entisessä Itä-Saksassa, siinä toisessa oltiin Länsi-Saksassa. Yhteistä idälle ja lännelle näiden kirjojen mukaan on muun muassa se, että kylän posteljoonit lukevat kirjeitä (idässä tietty Stasin lukuun, lännessä silkasta uteliaisuudesta) ja ihmiset pyöräilevät kasuaalin arkisesti. Arkipyöräilyn lisäksi tässä kirjassa järjestettiin myös antifasistinen pyöräretki, mikä ajatuksena lipsahtaa jo melkein velopunkin puolelle.