Lähitulevaisuuteen sijoittuva romaani, jossa jo pari vuosikymmentä sitten näkyvissä olevia kehityskulkuja kaiken kaupallistamisesta, kaiken šokeeraavan ja törkeän arkipäiväistymisestä ja luokkaerojen syvenemisestä on kehitetty eteenpäin niin, että ne melkein ovat saavuttaneet jo nykypäivän todellisuuden. En voi muistaa, olisivatko kirjassa esitetyt ajatukset kuulostaneet liian pitkälle menevyydessään epäuskottavilta 20 vuotta sitten, mutta nykyään ei tosiaan mikään enää yllätä. Valitettavasti Krohnin kerrontatyyli on niin unenomaista (minkä tietenkin voisi katsoa olevan tämän kirjan kohdalla teemoja tukeva tietoinen valinta, mutta kun Krohnilla on sama tyyli muissakin kirjoissa), että kaikki etääntyy ja menettää kiinnostavuuttaan ja osaset tuntuvat toisistaan irrallisilta.