Tää on nyt semmosta Tyäväenkirjallisuutta. Köyhän perheen sukutarina, tai oikeastaan kronologisesti etenevä anekdoottikokoelma. Mitään sen kummempaa juonta tästä ei oikein löydy, ja kerrontatyylikin korostaa tapahtumien irrallisuutta. Työ on raskasta, asuinolot surkeita, lapsia sikiää ja huutolaisiksi joudutaan, sitten sorrutaan ryyppäämään, agitoidaan luokkataistelua ja urheillaan. Eli semmoista aika tavanomaista, ei oikeastaan mitään yllättävää.