Ei Murakamin parhaimmistoa. Juoni sinänsä ei ole mitenkään ihmeellinen: keski-ikäisen miehen lapsuus ja nuoruus kerrataan, sitten naispuolinen lapsuudenystävä tulee ja sotkee hyvin menestyvän keski-ikäisen miehen tunteet ja perhe-elämän, ja kriisin jälkeen elämä jatkuu taas. Näitähän on nähty.

Mutta Murakami rakentaa tunnelmakuvia todella taiten, ja lukiessa siirtyy vaivatta päähenkilöiden mukana huoneisiin, joissa pöly hiljalleen leijailee valonsäteissä ja puhelinten valintalevyt naksahtelevat. Tällaisten hetkien vuoksi tämäkin kirja nousee tyhjänpäiväisyyden yläpuolelle.