Ilmestyskirjan tapahtumat ovat käymässä toteen 1980–90-luvun vaihteen Englannissa, hyvän ja pahan voimat jäljittävät uudestisyntynyttä Jumalan poikaa, neljä modernisoitua ratsastajaa karauttaa paikalle moottoripyörillä ja joka välissä viljellään populaarikulttuuriviittauksia. Kirja onnistuu tavoittamaan Thatcherin ajan talouspolitiikan maailmanloppua muistuttavan ilmapiirin, ja monille samoille asioille itsekin teininä 90-luvulla irvailleena olisin varmasti tuolloin ollut varsin lumoissani tästä. Mutta nykyinen makuni menee vähän ohi anglospefistä, ja etenkään en jaksa lämmetä kirjoitustyylille, jossa tehdään vitsailevia yleistyksiä asioista kuin ne olisivat universaaleja, vaikka eivät voisi olla kauempana omasta elämästäni.