Teosten kolmannessa osassa on joitakin lyhyttarinoita ja kaunokirjallisia luonnostelmia sekä sanomalehti- ja yhteiskunnallisia kirjoituksia ja puheita. Kirjoituksia on niin paljon, että näin yleisellä tasolla voi sanoa vain, että osa on kiinnostavampia ja osan voi armollisesti jättää historian unholaan. Monista kirjoituksista voi toisaalta oppia paljon niistä näkökulmista, joita 1900-luvun taitteen kansallismieliset sivistysporvarit esittivät. Tämä on erityisen kiinnostavaa näin vuonna 2023, kun fasistihallituksen vallassa ollessa monet ovat miettineet, mitä ihmettä edes tarkoitetaan sivistysporvarilla. Yllättävän moni Linnankosken käsittelemistä aiheista tuntuu yllättävän ajankohtaiselta, mutta jotenkin takaperoisesti: kun 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa pyrittiin muuttamaan yhteiskuntaa, nousemaan metsäläiskansasta sivistyskansaksi, niin meidän aikanamme suunta on päinvastainen ja yhteiskunta on taantumassa takaisin siihen tilaan, jota vastaan Linnankoskikin niin kovasti taisteli.

Tähän päättyy Linnankoski-luku-urakkani, ja on sanottava, että yllätyin ja ilahduin siitä mitä luin. Linnankoskella on sana hallussa!