Keski-ikäinen toisen polven maahanmuuttaja oppii tuntemaan äitinsä ja sukunsa menneisyyden entisessä kotimaassa ennen kuin on liian myöhäistä eli ennen kuin äidillä todettu muistisairaus ehtii tehdä tuhojaan. Aluksi tämä alkoi vähän turhan tavanomaisena vuosituhannen vaihteen ”ollaan kaikki tosi hyvin toimeentulevia keskiluokkaisia liberaaleja” -jenkkihöttönä, mutta kasvoi pian kiinnostavammaksi, eivätkä Kiinaan sijoittuvat osiotkaan tuntuneet häiritsevän orientalistisilta. Joitain kiinnostavia sivupolkuja olisi voinut puida enemmän, ja etenkin lopussa tuntui avautuvan yksi sivujuonne tavalla, joka tuntui tosi tärkeältä, mutta se oli ilmeisesti vain väärä hälytys. Ihan jees siis kuitenkin.