Realismia skifielementein. Hollantilaismies saa viestin, että Yhdysvalloissa asuva Helena on kuollut. Niinpä hän lentää kiireesti hautajaisiin, ja puoliso ihmettelee että miksi. Sitten seuraa kirjan leipäosuus, jossa siirrytään 20 vuotta menneisyyteen, vuoteen 1994, jolloin hollantilaismies lähti New Yorkiin opiskelemaan journalistiikkaa, sukelsi suurkaupungin homoelämään ja rupesi selvittämään, miksi AIDS-tutkija Helena oli hyllytetty yliopistolta. Välillä tarjoillaan päähenkilön tyylittelemiä tarinoita 1920-luvun ihmiskokeista, mutta kyseiset katkelmat eivät tyyliltään oikein kunnolla sidostu kehyskertomukseen vaikka syventävätkin romaanin varsinaista aihetta.

Ei tämä nyt mitenkään tuntunut uudistavan homoyhteisöistä kertomista, ja osa juonesta tuntui paikoin jopa vastenmieliseltä, mutta on joka tapauksessa kiinnostavaa vaihteeksi löytää sellaistakin hollantilaiskirjallisuutta, jossa todellisuus on edes aavistuksen nyrjähtänyt spefin suuntaan.