Nyt oli erittäin suuren vaikutuksen tehnyt tiivis ja kantaaottava kirja siitä, miksi väkivallaton ilmastoliike tarvitsee rinnalleen omaisuuden sabotoimiseen ja vandalismiin valmiin militantin siiven. Lyhyesti siis: siksi, että omaisuuden tuhoamisen edessä väkivallattoman liikkeen vaatimukset näyttäytyvät poliitikoille vihdoinkin toteuttamisen arvoisena eli että vihdoinkin poliitikot siirtyvät puheista tekoihin. Tätä välttämättömyyttä perustellaan historiallisella analyysillä, jossa myös korjataan etenkin Elokapinan keskuudessa opinkappaleiksi nousseiden, ehdotonta väkivallattomuutta puolustavien analyysien virheellisyyksiä. Kirjassa varoitetaan myös sortumasta fatalistiseen pessimismiin, koska milloinkaan ei ole liian myöhä, sekä ekofasismiin ja sellaiseen väkivaltaiseen toimintaan, joka kerralla vie koko liikkeen uskottavuuden. Helppoa sabotaasien tielle lähteminen ei siis ole, ja muutamia anekdootteja tarkempia ”how to” -ohjeita kirja ei annakaan (ja siksi joissakin arvioissa näkyy sanottavan, että kirjan nimi on harhaanjohtava, koska tässä kerrotaan enemmän miksi kuin miten, mutta kyllä tämä mielestäni myös miten-kysymykseen vastaa). Pamflettimaisuuteen kuuluu toki se, että kirja ei ole analyyseissään tai perusteluissaan täydellinen, mutta sitäkin paremmin se onnistuu herättämään halun toimintaan, ja juuri sitä tässä ajassa tarvitaan.