Enpä ole aiemmin eläissäni lukenut Harry Pottereita. Koska kehuttujen lasten- ja nuortenkirjojen lukeminen ensi kertaa keski-iässä on kokemukseni mukaan sikäli riskaabelia, että sitä samaa mahtavuuden tuntua, jota kaikki lähipiirissä tuntuvat suorastaan tihkuvan tällaisten kirjojen osalta, on yleensä hyvin vaikea aikuisena saavuttaa, en myöskään ole ollut hanakka suunnittelemaan sarjan lukemista. Mutta nyt oli tartuttava tehtävään, sillä nuorimmainen halusi kuulla tämän iltasaduksi. (Ja siitä syystä aloitin sarjan kakkososasta, koska nuorimmainen on ykkösen jo kuullut muuta kautta.)

Vaan kyllähän tämä maineensa veroinen on. En sano kokeneeni mahtavuuden tunnetta, mutta erinomaisista elementeistä on koottu erinomainen tarina niin taitavasti, että nirson ja kyynisen lukijankin sydän heltyy runsaisiin tähtiin. Ehkä joskus luen vielä muutkin osat.