Kalevalan lukikin sutjakammin kuin oletin! Juoni on toki mitä on, kuten eepoksissa yleensä, mutta on tässä kyllä mahtavaa kielenkäyttöä. Aivan syyttä olen kartellut lukemasta näin pitkään (mikähän on koulun äidinkielenopetuksessa vikana, kun tällaiselle himolukijallekin syntyy siellä lähinnä asenne, että suomalaisen kirjallisuuden klassikot ovat parhaimmillaankin tunkkaisia — eihän se nyt näin ole, kuten olen viime vuosina saanut huomata!). Ihanan värikästä sanastoa ja kielellistä variointia, ja poljento tarttuu äkkiä omaankin puheenparteen, siksi suomen kielen ytimessä tässä ollaan.