Kaikki kolme osaa yhdessä ovat kova kokonaisuus. Välillä tuntuu, kuin von Trierin Valtakuntaa seuraisi. Välillä taas muistuu mieleen tämä hieno piirroskuva Pahkasiasta vuodelta 1983 (harmi, että meni vuodella pieleen, olisi ollut niin hieno sattuma — jos nyt sattumaksi olisi voinut kutsua).



Niin, mitä tässä enempää osaa sanoa. Ei tälle tunteelle ole sanoja.