Hyvin mukaansatempaava, viihdyttävä ja vauhdikas trilogian kakkososa, josta ei kuitenkaan kannata suurta syvällisyyttä liikaa odottaa. Croninin luoma maailma yllättää joka käänteessä, paitsi yhdessä: Ihmisten erilaisuuden käsittely on hyvin pinnallista. Lähes kaikki henkilöt tuntuvat olevan valkoisia heteroita. Okei, apokalypsin jälkeen elossapysyminen on ykkösprioriteetti, mutta ei se silti poista ihmisiltä heidän ominaislaatujaan. Ja kun yhden ainoan kerran mainitaan sateenkaarikansalaiset, sekin tehdään loukkaavasti. No juu, siihen kirjan isot heikkoudet sitten jäävätkin, ja kyllä Cronin myös onnistuu tällä saralla: autistinen bussikuski Danny on niin ihastuttavan samastuttavasti kirjoitettu, että silmät kostuivat.

Kolmososaa odotellessa.