Sarjan ykkösosaan verrattuna tässä kirjassa on paljon fokusoidumpi juoni: pääjännite syntyy heti alussa, ja jännite laukeaa vasta aivan viimeisillä sivuilla. Jopa side questitkin lähes yksinomaan tähtäävät pääjuonen edistämiseen. Paitsi yksi erityisen typerä hölmöilykuvaus kirjassa on, ja sitä seuraava erityisen typerä kostokuvaus, jotka tahrasivat lukukokemusta tosi ikävästi. Miksi?! Mutta joo, fantasian puolelle sukellettiin nyt paljon syvemmälle kuin ykkösosassa, minun makuuni ehkä jopa hiukan liiankin eeppisissä mitoissa.