Tässä tunnuttiin palaavan taas jonkin verran lähemmäs ykkösosan ärsyttävyyksiä. Okei, kunkin päähenkilön juonet olivat melko yhtenäisiä, mutta etenkin Varpun kohdalla edettiin taas sidequestista toiseen. Ja siitä johduinkin miettimään, että kirjoittajille annettua ohjetta ”laita päähenkilösi ongelmiin” tms. lienee syyttäminen tämmöisestä tarinankuljetuksesta. En oikein jaksa lukea, miten kaikki menee koko ajan pieleen. Sitten kolmasosa kirjasta seikkaillaan Tuonelassa, kuten nimikin jo vihjaa, mutta se oli oikeastaan kirjan vähiten kiinnostava osuus. En ehkä tosiaan ole kummoinen spefilukija, heh. Mutjoo, mitäs läksin nuortenkirjaan.