Anekdoottikokoelma, jossa on jotakin sanottavaa suuresta osasta Euroopan kieliä. Kielitieteilijälle tässä ei ole hirveästi uutta; lähinnä kiinnostavia pikku yksityiskohtia eri kielistä ja mainintoja muutamista sellaisista kielistä, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Mutta kun liikutaan popularisoitujen anekdoottien tasolla, niin väkisin joukkoon päätyy myös joitakin epätarkkuuksia, ja kun niitä huomaa yhden, niin väistämättä alkaa miettiä, montako on jäänyt huomaamatta. Noh, niin käy kyllä toisaalta valitettavan usein myös akateemisten kielitieteellisten kirjojen kohdalla. Kirja on myös suunnattu ensisijaisesti brittiyleisölle, vaikkei kirjailija itsekään ole britti, joten ”kiinnostavaksi” valittujen akenkdoottien kiinnostavuutta joutuu peilaamaan sitä kautta. Kirjassa on myös harmillisen vahvana se asenne — joka ylipäätään on harmillisen yleinen aina kun kielistä puhutaan — että lukijalle oletettavasti outoja kieliä lähestytään siitä näkökulmasta, miten vaikeita ja hankalia ja mahdottomia ne vieraskieliselle (= englanninkieliselle) ovat. Mutta ihan hauska ja kevyt luettava tämä toki oli, ja toimi minulle myös muistinvirkistäjänä sen suhteen, millaisiin asioihin laaja yleisö kielissä saattaa kiinnittää huomiota.