Tekstikirja kieliopillisesta suvusta (ei siis mitään tekemistä sukupuolentutkimuksen kanssa). Kuvaa hyvin ja syvemmin sitä, millaisia sukujärjestelmiä maailman kielissä on ja mihin sukujärjestelmät perustuvat. Tiivistettynä voidaan sanoa, että kaikilla sukujärjestelmillä on semanttinen perusta, mutta monet sukujärjestelmät ovat laajentuneet siitä pääosin muodollisiksi järjestelmiksi, jotka perustuvat morfologiaan ja fonologiaan. Suuri osa kirjasta keskittyy kaikenlaisiin hybridi- ja rajatapauksiin, jotka kiinnostavat varmasti vain sellaista, joka nimenomaan tutkii kieliopillista sukua. Vähemmän kirjassa tarkastellaan sitä, miksi kielissä on sukuja, ja yhdeksi syyksi tälle vajeelle kirjassa esitetään se, että sitä ei ole vielä tutkittu riittävästi — kirja onkin vuodelta 1991, joten ehkä sen jälkeen on tutkittu enemmän, pitäisi selvittää. En suosittele maallikoille.