Manifesti siitä, kuinka vähän kieli loppujen lopuksi vaikuttaa ihmisten maailmankuvaan ja kulttuuriin ja kuinka harhaisia, epäkunnioittavia ja haitallisia ovat monet yleisestikin viljellyt anekdootit siitä, kuinka siinä ja siinä kielessä on joku erikoinen rakenne, joka kuvastaa jotakin tosi syvällistä kyseisen kielen puhujien maailmankatsomuksesta. McWhorterin populaarilla otteella esittämien ja tutkimusnäytön tukemien näkemysten mukaan maailma näyttäytyy kaikkien kielten puhujille lopulta hyvin samanlaisena. Mikään kieli ei voi koodata kaikkia todellisuudessa havaittavia eroja, joten yksittäiseen kieleen päätyvät kieliopilliset erottelut ovat puhtaasti satunnaisia. Mutta sitä ei käy kieltäminen, etteikö kulttuuri vaikuttaisi esimerkiksi kielen sanastoon — totta kai joka kielessä on sanastollista tarkkuutta siellä, mikä on tärkeää. Ja kieliopilliset rakenteetkin vaikuttavat sikäli, että tutkimuksissa tiettyjä kieliä puhuvien on todettu reagoivan kyseisen kielen koodaamaan erotteluun (kokeessa ei-sanallisessa muodossa) sekunnin murto-osia nopeammin kuin sellaisia kieliä puhuvien, joissa tätä samaa erottelua ei tehdä. Mitään käytännön vaikutusta maailmankatsomuksiin tällaisilla laboratoriossa havaittavilla marginaalisilla eroilla ei kuitenkaan ole, mutta kognition tutkimuksen kannalta niillä on toki oma kiinnostavuusarvonsa.