Sarjan kakkososa taustoittaa sitä, kuinka ykkösosan tilanteeseen päädyttiin. Ihan hyvin mukaansa vetävää kerrontaa taas, vaikka juoni onkin nyt ykkösosaa poukkoilevampi ja se vähän särki imua silloin tällöin. Ehkä suurin epäuskottavuus koko taustatarinassa on siinä, että Yhdysvaltain liittovaltio saisi muka ihan parissa vuodessa aikaan jotain niin massiivista ja konkreettista ja vieläpä niin, että yksityisillä yrityksillä ja biljardööreillä ei olisi keskeistä roolia koko hommassa (tai ehkä ne sit valkenee siinä kolmososassa, mene ja tiedä, mutta tarina ei vihjaissut lainkaan siihen suuntaan). Suomennoksessa loksauteltiin palasia kohdalleen ihan urakalla, minkä lisäksi ihmettelen, miksi kirjan nimi (shift) on suomennettu siirrokseksi, kun kirjassa muuten puhutaan koko ajan työvuoroista eikä kertaakaan mistään siirroksesta.