Kännö jatkaa okkultismin kanssa leikkivien taiteilijapiirien tutkiskelua, eli tavallaan tässä on aika paljon samaa kuin Mehiläistiessä, vaikka miljöö ja henkilökuviot ovatkin erilaiset. Kokonaisuus on ehkä hiukan enemmän levällään eikä minulle tullut tästä yhtä voimakasta vau-tunnetta. Mutta ihan jepa tarina silti, tulevaa suuntaa oli usein vaikea nähdä etukäteen ja yllätyksellisyys säilyi.